Edeskäypä (lempeästi). Tietysti, herra: valenenä mahtuu helposti sen päälle, herra. Se on aivan kylliksi avara, herra. (Astuu ulos McComasin jäljessä.)
Crampton (kääntyy ikkunan luota Philin puoleen yrittäen puhua isällisellä äänellä). Tule, poikaseni, tule. (Hän menee.)
Philip (iloisesti, seuraten häntä). Minä tulen, isä, minä tulen. (Pysähtyy ikkunan kynnykselle; katselee Cramptonin jälkeen; kääntyy sitten ja kohottaa puumiekkansa päänsä yläpuolelle ja sanoo kuiskaten Mrs Clandonille ja Glorialle). Käsitittekö kuinka liikuttavaa se oli? (Katoaa.)
Mrs Clandon (jäätyään yksin Glorian kanssa). Miksikä Mr Valentine katosi niin äkkiä?
Gloria (ärtyisesti). En tiedä. Kyllä, kyllä minä sittenkin tiedän. Mennään katselemaan tanssia. (He astuvat ikkunaa kohti ja kohtaavat Valentinen, joka tulee puutarhasta astuen nopeasti, kasvot synkän näköisinä.)
Valentine (jäykästi). Anteeksi. Minä luulin, että kaikki olivat jo lähteneet.
Gloria (äreästi). Miksi te sitten palasitte?
Valentine. Minä tulin takaisin, siksi ettei minulla ole penniäkään. En pääse ulos toista tietä ilman viiden shillingin pilettiä.
Mrs Clandon. Oletteko te jostakin pahoillanne, Mr Valentine?
Gloria. Älä huoli, äiti, se on vain uusi loukkaus minua kohtaan.