Valentine. Oi, sanokaa hänelle, että minulla on täällä neljä potilasta. (Clandonit näyttävät hämmästyneiltä, paitsi Philip, joka on aivan liikkumatta.) Jos hän tahtoisi vain odottaa pari minuuttia, niin minä — minä tulen hetken kuluttua häntä puhuttelemaan. (Luottavasti toivoen että sisäkkö käsittää asian laidan.) Sanokaa, että minulla on kiire, mutta että minä koetan tulla hänen luoksensa.
Sisäkkö (rauhoittaen). Kyllä, herra. (Menee).
Mrs Clandon (aikoo nousta). Minä pelkään, että me häiritsemme teitä.
Valentine. Ette lainkaan. Teidän läsnäolonne on minulle suureksi hyödyksi. Asian laita on nimittäin se, että minä en ole voinut maksaa hyyryäni, eikä minulla ole ollut potilaita ennenkuin tänään. Kohtaus isäntäni kanssa tulee olemaan paljoa mieluisampi, kun hän huomaa, että liikkeeni on silminnähtävästi lisääntynyt.
Dolly (suutuksissaan). Kuinka te olette tyhmä, kun kerrotte tuollaista! Ja me kun juuri sanoimme, että te olette hyvin etevä ja arvossapidetty hammaslääkäri.
Mrs Clandon (kauhuissaan). Oi, Dolly, Dolly! Rakas lapsi, kuinka sinä olet niin tahditon? (Valentinelle). Voitteko suoda anteeksi, että minun lapseni ovat niin sivistymättömiä, Mr Valentine?
Valentine. Ei se merkitse mitään, minä olen jo tottunut heihin. Onko liikaa, jos pyydän teitä odottamaan viisi minuuttia, jotta pääsen isännästäni eroon?
Dolly. Älkää viipykö kovin kauan. Meidän on nälkä.
Mrs Clandon (taas nuhdellen). Dolly, rakas!
Valentine (Dollylle). Olkaa huoleti. (Mrs Clandonille). Kiitos, en minä viivy kauan. (Hän vilkaisee Gloriaan aikoessaan lähteä. Gloria katsoo vakavasti häneen. Valentine tulee hämilleen.) Minä — ää — hm — kiitoksia paljon. (Hänen onnistuu vihdoin päästä ulos huoneesta; mutta se käy varsin surkealla tavalla.)