Philip. Huomasitteko? (Viittaa Gloriaan). Rakastunut ensi näkemältä. Uusi päänahka kokoelmiasi varten, Gloria.

Mrs Clandon. Sh-sh, Phil. Hän voi kuulla mitä sinä sanot.

Philip. Kaikkea vielä! (Valmistautuu ikävään kohtaukseen.) Kuulehan äiti! (Hän ottaa tuolin työpöydän äärestä ja käy juhlallisesti istumaan keskelle lattiaa, matkien Valentinea. Dolly, joka huomaa että hänen paikkansa operatsionituolin astimella ei sovi hetken juhlallisuuteen, nousee ylös ja näyttää nenäkkäältä ja järkähtämättömältä. Hän menee ikkunan luo ja asettuu selin kirjoituspöytään, nojaten käsillään siihen. Mrs Clandon katselee heitä, ihmetellen mitä on tulossa. Gloria tulee tarkkaavaiseksi, Philip ojentaa vartaloaan, laskee kätensä polvilleen ja aloittaa). Dolly ja minä olemme keskustelleet monesta asiasta viime aikoina, ja minusta näyttää, ottaessani lukuun ihmistuntemukseni — meistä tuntuu, että (puhuu alleviivaamalla ja katkonaisesti) — sinä et pane kyllin suurta arvoa siihen tosi-asiaan —

Dolly (hypähtää istumaan pöydän laidalle). Että me olemme täysikasvuisia.

Mrs Clandon. Vai niin. Missä suhteessa olen antanut teille syytä valitukseen?

Philip. No niin, on olemassa asioita, joiden suhteen sinä meidän mielestämme voisit osoittaa meille suurempaa luottamusta.

Mrs Clandon (nousee. Se lempeys, joka hänen iälleen on ominainen, on äkkiä kadonnut ja sen sijaan hän tuntuu nyt merkillisen ärtyneeltä, sekä arvokkaalta että itsepäiseltä, sekä naiselliselta että järkähtämättömältä, niinkuin sopii naisasian-ajajalle). Phil, maltahan! Muista mitä aina olen opettanut sinulle. On olemassa kahdenlaista perhe-elämää, Phil; ja sinun ihmistuntemuksesi perustuu vain toiseen niistä. (Juhlallisesti). Se elämä, jonka sinä tunnet, perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, jossa jokainen perheen jäsen on toisista riippumaton ja vapaa, jossa toiset eivät sekaannu toisten yksityisiin asioihin. (Hän panee varsinkin painaa tähän viimeiseen osaan lausetta.) Ja koska sinulla aina on ollut tällainen vapaus, niin sinun mielestäsi se on niin luonnollinen asia, ettet sinä pane siihen mitään arvoa. Mutta (purevalla terävyydellä). onpa sitä toisenlaistakin perhe-elämää: elämää, jossa miehet avaavat vaimojen kirjeet ja vaativat heitä tekemään tiliä jokaisesta pennistä, jonka he kuluttavat ja jokaisesta hetkestä päivässä. Missä vaimot kohtelevat samalla tavalla lapsiansa; missä ei ainoakaan huone ole yksityinen, eikä ainoakaan hetki pyhä; missä velvollisuus, tottelevaisuus, rakkaus, koti, siveys ja uskonto ovat sietämättömiä tyranneja ja koko elämä on rangaistusten ja valheitten, sorron ja kapinan, mustasukkaisuuden ja epäilysten ja syytösten alituista kiertokulkua, — ah, en voi selittää sitä teille: kaikeksi onneksi te ette tiedä siitä mitään. (Käy istumaan hengästyneenä. Gloria on astunut hänen luokseen säihkyvin silmin, yhtä harmistuneena kuin hänkin.)

Dolly (aivan kylmästi). Katso Kahdennenkymmenennen vuosisadan vanhemmat, luku vapaudesta, hiukan sieltä ja täältä.

Mrs Clandon (taputtaa häntä hellästi olkapäälle, hyvillään hänen pilkastansakin). Rakas Dolly: jospa tietäisit kuinka iloinen minä olen, että se sinulle on vain leikkiä, vaikka se minulle onkin katkerinta vakavuutta. (Päättävämmin, kääntyen Philin puoleen). Phil: minä en koskaan sekaannu sinun yksityisiin asioihisi. Aiotko nyt tehdä kysymyksiä minulle?

Philip. Minä pidän velvollisuutenani sanoa sinulle, että se asia, josta haluan puhua, koskee yhtä paljon sinua kuin meitä.