Dolly. Sitä paitsi ei ole hyödyllistä hautoa mielessään kaikenlaisia asioita. Sen sinä olet tehnyt, äiti, mutta sinä näet nyt, millä tavalla ne ovat puhjenneet minussa esiin.
Mrs Clandon. Minä näen, että te tahdotte kysyä jotakin. No, kysykää siis.
Dolly ja Philip (aloittavat yhtä aikaa). Kuka — (He keskeytyvät).
Philip. Kuuleppa Dolly, minäkö hoidan tätä asiaa vai sinä?
Dolly. Sinä saat puhua.
Philip. Ole sitten vaiti. (Dolly tottelee.) Kysymys on aivan yksinkertainen. Kun norsunluunkaivertaja —
Mrs Clandon (moittien). Phil!
Philip. Hammaslääkäri on ruma sana. Norsunluun ja kullankaivertaja kysyi meiltä, olemmeko me Mr Densmore Clandonin lapsia Newbury Hallista. Seuraten niitä määräyksiä, joita annetaan teoksessa Kahdennenkymmenennen vuosisadan käytös sekä sinun persoonallisia neuvojasi, että tarpeettomat valheet ovat supistettavat mahdollisimman vähäisiksi, me vastasimme totuudenmukaisesti, ettemme sitä tienneet.
Dolly. Emmehän me sitä tiedäkkään.
Philip. Sh! Seurauksena siitä oli se, että kitalaen arkkitehti ei tahtonut ottaa vastaan kutsuamme aamiaiselle, vaikka minä epäilen, ettei hän kahtena viime viikkona ole nauttinut muuta kuin teetä ja voileipää. Minun ihmistuntemukseni vie minut siihen johtopäätökseen, että meillä on ollut isä, ja että sinä luultavasti tiedät, kuka hän oli.