Gloria. Onko sinun tarkoituksesi, ettemme me koskaan saisi sitä tietää?
Dolly. Gloria, älä viitsi. Se on raakaa.
Gloria (tyynellä halveksumisella). Mitä hyötyä on heikkoudesta? Näethän nyt miten tämän hammaslääkärin luona kävi, äiti. Samaa minullekin on tapahtunut.
Mrs Clandon, Dolly, Philip (kaikki yhdessä). Mitä sinä tarkoitat? Oi, kerro! Mitä sinulle on tapahtunut?
Gloria. Oi, ei mitään merkillistä. (Hän kääntyy pois heistä ja astuu nojatuolin luo uunin ääreen, käy siihen istumaan, melkein selin toisiin. Kun toiset odottavat kiihkeästi, niin hän lisää olkansa takaa, tarkoin harkitulla väliäpitämättömyydellä). Laivalla ensimäinen perämies kunnioitti minua kosimisellaan.
Dolly. Eipä, minuapa hän kosi.
Mrs Clandon Ensimäinen perämieskö! Puhutko sinä täyttä totta, Gloria? Mitä sinä hänelle vastasit? (Oikaisee). Suo anteeksi: minulla ei ole oikeutta kysyä sitä sinulta.
Gloria. Vastaus on varsin yksinkertainen. Nainen, joka ei tiedä, kuka hänen isänsä on, ei voi ottaa vastaan sellaista tarjoumusta.
Mrs Clandon. Luultavasti sinä et tahtonutkaan sitä ottaa vastaan?
Gloria (kääntyy hiukan ja puhuu kovemmalla äänellä). En; mutta oletappas, että minä olisin halunnut!