Dolly. Käskekää hänet sitten heti tänne ja vetäkää pois hammas; sitten me otamme hänet mukaan aamiaiselle. Antakaa tytön mennä häntä hakemaan. (Hän juoksee kellon luo ja soittaa kiihkeästi. Sitten äkkiä epäillen, hän kääntyy Valentinen puoleen ja lisää). Toivottavasti hän on arvokas — oikein arvokas henkilö?
Valentine. On kyllä. Ei lainkaan minun kaltaiseni.
Dolly. Rehellinenkö sielu? (Mrs Clandon vetää hiukan henkeään, mutta hänen vastustusvoimansa on aivan lopussa.)
Valentine. Rehellinen sielu!
Dolly. Menkää sitten häntä hakemaan.
Valentine (katselee epäillen Mrs Clandoniin). Olen varma siitä, että hän olisi hyvin mielissään, jos — jos —?
Mrs Clandon (nousee ja katselee kelloaan). Olen hyvin iloinen, jos ystävänne tahtoo tulla kanssamme aamiaiselle; mutta nyt minulla ei enää ole aikaa odottaa: olen luvannut tavata erästä vanhaa ystävääni hotellissa neljännestä vailla yksi; en ole nähnyt häntä siitä saakka kuin läksin Englannista, kahdeksantoista vuotta sitten. Suotteko minulle anteeksi?
Valentine. Tietysti, Mrs Clandon.
Gloria. Tulenko minä sinun kanssasi?
Mrs Clandon. Ei, rakkaani. Minä tahdon olla yksin. (Hän menee ulos, silminnähtävästi vielä varsin huolissaan. Valentine avaa oven ja saattaa häntä.)