Mrs Clandon (ärsytettynä äkilliseen päätökseen). Muistatko sinä isääsi?
Gloria (miettivästi, ikäänkuin tuo muisto olisi mieluisa). En ole siitä aivan varma. Mutta luulen.
Mrs Clandon (katkerasti). Sinä et ole varma?
Gloria. En.
Mrs Clandon (levollisesti ja varmasti). Gloria, jos minä joskus olisin lyönyt sinua (Gloria säpsähtää: Phil ja Dolly tuntevat epämieluisaa kiihtymystä: kaikki kolme tuijottavat häneen, kun hän jatkaa häikäilemättä) — lyönyt sinua tahallani, varta vasten tehdäkseni sinulle pahaa, lyönyt sinua piiskalla, jonka aivan sitä varten olisin ostanut! Luuletko sinä, että se pysyisi sinun mielessäsi? (Gloria päästää inhon huudahduksen.) Se olisi ollut sinun viimeinen muistosi isästäsi, jollen minä olisi riistänyt sinua häneltä. Minä olen pitänyt hänet erillään sinun elämästäsi: pidä sinä nyt hänet erillään minusta. (Gloriaa värisyttää, hän peittää hetkeksi kasvonsa käsiinsä. Kun hän kuulee jonkun lähestyvän ovea, niin hän kääntyy pois ja on katselevinaan kirjojen nimiä kirjahyllyllä. Mrs Clandon käy sohvaan istumaan. Valentine palaa takaisin.)
Valentine. Toivottavasti en ole antanut teidän odottaa kovin kauan. Minun isäntäni on todellakin merkillinen ihminen.
Dolly (kiihkeästi). Oi, kertokaa. Kuinka kauan hän lupasi odottaa hyyryä?
Mrs Clandon (tuskissaan tyttärensä käytöksestä). Dolly, Dolly, rakas Dolly! Et sinä saa tuolla tavalla kysyä.
Dolly (teeskennellen ujoutta). Suokaa anteeksi. Mutta kerrottehan te kuitenkin, Mr Valentine?
Valentine. Ei ollut puhettakaan hyyrystä. Häneltä on taittunut hammas; ja hän pyysi minua katsomaan sitä ja tulemaan sitten aamiaiselle hänen kanssansa.