Dolly. Luku yksi —
Philip. Ensimäkien lause.
Mrs Clandon. Rakkaat lapset: en minä sanonut, että te olette liian nuoret saadaksenne sitä tietää. Minä sanoin, että te olette liian nuoret uskoakseni teille sellaisen asian. Te olette kaikki lahjakkaita lapsia; mutta minä olen iloinen, että te olette vielä hyvin kokemattomia, ja sen johdosta te ette voisi ymmärtää minua. Minun elämässäni on ollut sellaisia kokemuksia, joita en voi kertoa kellekään, joka ei ole itse kokenut jotakin samantapaista. Minä toivon, että te ette koskaan kypsy vastaanottamaan sellaista luottamusta. Mutta minä pidän huolta siitä, että te saatte tietää kaiken sen, mitä te tahdotte. Oletteko te sitten tyytyväisiä?
Philip. Vieläkin uusi vääryys, Dolly.
Dolly. Me emme muka voisi ymmärtää sinua!
Gloria (nojautuu eteenpäin tuolissaan ja katselee vakavasti äitiinsä). Äiti: en minä tarkoittanut, etten tahtoisi ymmärtää sinua!
Mrs Clandon (hellästi). Tietysti et, rakkaani. Etkö luule, että minä sen ymmärrän!
Gloria (nousee). Mutta äiti —
Mrs Clandon (vetäytyy hiukan taaksepäin). Niin?
Gloria (itsepäisesti). Se on hullutusta kun väität, ettei meidän isämme merkitsisi meille mitään.