Dolly (hengästyneenä). Kaikki on järjestyksessä; äiti. Hammaslääkäri tulee; ja hän tuo mukanaan vanhan herran.
Mrs Clandon. Dolly kulta, etkö huomaa Mr McComasia? (McComas nousee hymyillen.)
Dolly (hänen kasvonsa venyvät pitkiksi ja osoittavat suurta pettymystä). Mitä? Missä ovat teidän kauniit kiharanne?
Philip (yhtyen lämmöllä hänen puheeseensa). Ja missä partanne? Kaapu, koko runollinen ulkomuotonne?
Dolly. Oi, Mr McComas, te olette aivan pilannut itsenne. Miksi ette odottanut kunnes me olisimme tavanneet teitä?
M'Comas (hämmästyy ensin, mutta turvautuu huumoriinsa voidakseen kestää hyökkäystä). Siksi ettei asianajaja voi antaa tukkansa olla kahdeksantoista vuotta leikkaamatta.
Gloria (McComasin toiselta puolelta). Hyvää päivää, Mr McComas! (Hän kääntyy ja Gloria tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä katsoen häntä suoraan ja vakavasti silmiin.) Kuinka hauska saada tavata teitä vihdoinkin.
M'Comas. Tämä on kai Miss Gloria, eikö totta? (Gloria hymyilee myöntävästi ja irroittaa kätensä puristaen vielä uudestaan Mr McComasin kättä. Hän vetäytyy sitten puutarhatuolin taakse, nojautuen sen selkänojaan Mrs Clandonin takana). Entäs tämä nuori herra?
Philip. Minut ristittiin varsin proosallisena hetkenä. Nimeni — —
Mrs Clandon (moittivasti). Rakas lapsi, älä ole tyhmä. Kaikki on heille täällä niin uutta, että he ovat tulleet aivan villeiksi. Luulevat voivansa tehdä pilkkaa jokaisesta englantilaisesta, jonka he kohtaavat.