Dolly. Niin, miksikä ei: se ei ole meidän syymme.
Philip. Minun ihmistuntemukseni on varsin suuri, Mr McComas; mutta minusta on aivan mahdotonta käsittää tämän saaren asukkaita vakavalta kannalta.
M'Comas. Minä otaksun, että te olette nuori Philip herra. (Tarjoo kätensä.)
Philip (tarttuu Mr McComasin käteen ja katsoo vakavasti häneen). Minä olin nuori Philip herra — olin monen monta vuotta; aivan niinkuin tekin kerran olitte nuori Finch herra. (Hän puristaa kerran hänen kättänsä ja päästää sen irti; sitten hän kääntyy pois huudahtaen miettivästi). Kuinka kummallista ajatella poikavuosiaan! (Mr McComas katsoo hänen jälkeensä kaikkea muuta kuin hyvillään.)
Dolly (Mrs Clandonille). Onko Finch saanut ryypyn?
Mrs Clandon (moittien). Rakkaani: Mr McComas syö aamiaista meidän kanssamme.
Dolly. Oletko tilannut aamiaista seitsemälle? Älä unohda vanhaa herraa.
Mrs Clandon. En minä ole unohtanut häntä, armaani. Mikä oli hänen nimensä?
Dolly. Chalkstones. Hän tulee puoli kaksi. (Mr McComasille). Olemmeko me sellaisia kuin te kuvittelitte mielessänne?
Mrs Clandon (vakavasti, vieläpä hiukan varmastikin). Dolly: Mr McComasilla on jotakin tärkeämpää sanottavaa teille. Lapset: minä olen pyytänyt vanhaa ystävääni vastaamaan siihen kysymykseen, jonka te teitte minulle tänä aamuna. Hän on teidän isänne ystävä samoin kuin minunkin; ja hän kertoo teille minun avioliittotarinani paremmin kuin mitä minä voisin sitä tehdä. Gloria: oletko tyytyväinen?