Nuori nainen. Kuinka koomillista! Kas tässä! (Ojentaa rahan). Aivan uusi ja kirkas kruunu! Ensimäinen palkkionne! Kaivertakaa siihen reikä tuolla, millä te poraatte ihmisten hampaita; ja ripustakaa se kellonvitjoihinne.
Hammaslääkäri. Kiitos.
Sisäkkö (ilmestyy ovelle). Nuoren neiden veli, herra.
Pieni kaunis herra, silminnähtävästi nuoren naisen kaksoisveli, tulee kiireesti sisään. Hän on puettuna hienoon, terrakottaväriseen pukuun, joka on vuorattu ruskealla silkillä, kädessä on korkea ruskea hattu ja nahanväriset hansikkaat, jotka soveltuvat pukuun. Hänellä on sama hieno, tumma hipiä kuin sisarellakin, ja on samoinkuin hänkin pienikasvuinen. Mutta hän on joustava ja jäntevä, varma liikkeissään ja hänen äänensä on hämmästyttävän syvä ja täysinäinen. Käytökseltään ja personalliselta olennoltaan hän on niin täydellinen, että paljoa vanhempikin mies voisi kadehtia häntä. Kohteliaisuus ja itsensähillitseminen on hänen kunnia-asiansa ja vaikka se itsessään onkin vain uudenaikaista poikamaista itsetuntoa, niin se vaikuttaa sittenkin varsin hämmästyttävästi vanhempiin henkilöihin ja olisi inhottavaa vähemmän miellyttävälle nuorukaiselle. Hän on hyvin täsmällinen ja heti sisään astuessaan on hänellä kysymys huulillaan.
Nuori herra. Tulenko ajoissa?
Nuori nainen. Se on jo suoritettu.
Nuori herra. Huusitko sinä?
Nuori nainen. Aivan kauheasti. Mr Valentine: tämä on minun veljeni Phil. Phil: herra Valentine, uusi hammaslääkärimme. (Valentine ja Phil kumartavat toisilleen. Nainen jatkaa samassa hengenvedossa). Hän on ollut täällä ainoastaan kuusi viikkoa; ja hän on poikamies. Talo ei ole hänen omansa; huonekalut ovat isännän; mutta ammattiin kuuluvat kalut ovat vuokratut. Hän veti hyvin taitavasti yhdellä nykäyksellä hampaani pois ja meistä on tullut oikein hyvät ystävät.
Philip. Sinä olet tietysti ollut utelias ja kysynyt kaikkea?
Nuori nainen (ikäänkuin hänen olisi aivan mahdotonta tehdä jotain senkaltaista). Ei, sitä minä en ole tehnyt.