Philip. Sepä hyvä. (Valentinelle). Te olette hyvin ystävällinen, kun ette pane meidän puheitamme pahaksenne, Mr Valentine. Asian laita on nimittäin se, ettemme ole ennen olleet Englannissa; ja äiti on sanonut, että ihmiset täällä eivät suorastaan voi tulla toimeen meidän kanssamme. Tulkaa meidän mukanamme aamiaiselle. (Valentine vetää henkeään hämmästyen tuttavuuden nopeata edistymistä; mutta hänellä ei ole tilaisuutta puhua, sillä kaksoiset jatkavat nopeasti jutteluaan.)
Nuori nainen. Oi, tehkää niin hyvin, Mr Valentine.
Philip. Meri-hotellissa kello puoli kaksi.
Nuori nainen. Me voimme kertoa äidille, että hieno englantilainen herra on luvannut syödä aamiaista meidän kanssamme.
Philip. Älkää sanoko enää mitään, Mr Valentine: te tulette tietysti.
Valentine. Vai enkö saa sanoa enää mitään! Enhän minä ole vielä sanonut yhtään sanaa. Saanko luvan kysyä, kenen kanssa minulla on ilo puhua? En tosiaankaan voi tulla aamiaiselle Meri-hotelliin kahden ventovieraan kanssa.
Nuori nainen (kevyesti). Oooh, kaikkea vielä! Ensimäinen potilas kuuteen viikkoon! Mitä se teille merkitsee?
Philip (arvokkaasti). Ei, Dolly: minulla on siksi paljon ihmistuntemusta, että tiedän Mr Valentinen olevan oikeassa. Sallikaa minun esittää teille: Miss Dorothy Clandon, tavallisesti häntä nimitetään Dollyksi. (Valentine kumartaa Dollylle. Dolly nyökkää päätään.) Minä olen Philip Clandon. Me olemme kotoisin Madeirasta, mutta perheemme on hyvin arvossa pidetty.
Valentine. Clandon! Oletteko te sukua —
Dolly (huudahtaa äkkiarvaamatta, epätoivoisesti). Kyllä, kyllä me olemme.