Crampton (nousee ylös vihoissaan ja pelästyksissään). McComas! (Huutaa Valentinelle). Valentine! (Uudestaan, äkäisesti). Valentine!! (Valentine kääntyy taakseen). Tämä on salahanke, salaliitto! Se on minun perheeni. Minun lapseni — kirottu vaimoni.
Valentine (kylmästi). Todellako! Mikä hauska yhtymä! (Hän jatkaa ruokalistan tutkimista.)
Crampton. Yhtymä! Ei minulle. Minä menen matkoihini. (Huutaa edeskäyvälle). Antakaa päällystakkini!
Edeskäypä. Heti, herra. (Hän palaa; asettaa Valentinen kepin varovaisesti aamiaispöytää vasten; ravistelee hellävaroin päällystakkia ja ojentaa sen Cramptonille auttaakseen sen hänen ylleen.) Näyttääpä siltä, kuin olisin erehtynyt nuoren herran suhteen. Eikö totta, herra?
Crampton. Prr! (Hän malttaa mielensä juuri kun hän on pistämäisillään kädet hihoihin ja kääntyy epäillen Valentinen puoleen.) Valentine: te olette pelissä mukana. Te keksitte koko salaliiton. Te —
Valentine (lujasti). Kaikkea vielä! (Hän viskaa ruokalistan kädestään ja astuu pöydän ympäri ja katselee huolettomana kaiteen yli.)
Crampton (äkäisesti). Mitä — (McComas, Phil ja Dolly tulevat ulos. McComas epäröi hetken nähdessään Cramptonin.)
Edeskäypä (keskeyttää lempeästi Cramptonin puheen). Hiljaa, herra. Tuolta he tulevat, herra. (Hän ottaa Valentinen kepin ja aikoo astua hotelliin heittäen palttoon käsivarrelleen. McComas nyrpistää huulensa päättävästi yhteen ja astuu Cramptonin luo, joka vetäytyy pari askelta taakse ja räpähyttää silmiään, kädet selkänsä takana; McComasin otsa on kirkkaampi kuin koskaan ennen ja hän katselee häntä juhlallisesti ja hyvällä omallatunnolla.)
Edeskäypä (syrjään Philille, astuessaan hänen ohitsensa). Minä sanoin sen hänelle, herra.
Philip. Verraton William! (Hän astuu pöydän luo.)