Dolly (syrjään edeskäyvälle). Mitä hän sanoi?
Edeskäypä (syrjään hänelle). Ensin hän hämmästyi, neiti; mutta sitten hän malttoi mielensä. (Vie kepin ja palttoon hotelliin.)
M'Comas (tuijottaa Cramptonia suoraan kasvoihin). Vai olette te täällä, Mr Crampton.
Crampton. Niin, täällä minä olen — ansassa — inhottavassa ansassa. Ovatko nuo minun lapsiani?
Philip (kylmän kohteliaasti). Onko tämä meidän isämme, Mr McComas?
M'Comas. On — on — (Hän hämmentyy ja keskeyttää puheensa.)
Dolly (jäykästi). Hauska tavata teitä jälleen. (Hän astuu pöydän ympäri ja vaihtaa pari sanaa Valentinen kanssa hymyillen hänelle ohikulkiessaan.)
Philip. Sallikaa minun täyttää isännänvelvollisuuteni ja tilata viiniä. (Hän ottaa viinilistan pöydältä. Hänen kohtelias huomaavaisuutensa ja Dollyn väliäpitämättömyys aiheuttaa sen, että Crampton tuntee yhä olevansa vain satunnainen tuttava, jonka he aamulla ovat tavanneet hammaslääkärin luona, ja tuo tunne koskee niin syvästi isään, että hän vapisee koko ruumiissaan; hänen otsalleen nousee hiki; ja hän tuijottaa sanattomana poikaansa, joka nauttii suunnattomasti tästä pulmallisesta kohtauksesta ja jatkaa kohteliaasti). Vanhaa portviiniä teille, Finch, vanhalle perheasianajajalle, vai mitä?
M'Comas (lujasti). Vaan apollinarista. Minä en tahdo mitään kiihoittavaa. (Hän astuu penkereen toiselle puolelle niinkuin mies, joka on voittanut kovan viekoituksen.)
Philip. Valentine —