Valentine. Onko olut ehkä liian huonoa?
Philip. Luultavasti. Tilataan hiukan. Dollykin juo sitä. (Kääntyy Cramptonin puoleen tavattoman kohteliaasti.) Ja nyt, Mr Crampton, mitä me saamme tarjota teille?
Crampton. Mitä sinä tarkoitat, poika?
Philip. Poika! (Hyvin juhlallisesti). Kenen syy se on, että minä olen poika?
Crampton vetäisee kiihkeästi viinilistan hänen kädestään, ja on lukevinaan sitä tietämättä mitä valita. Philip puolestaan jättää sen hyvin kohteliaasti hänelle.
Dolly (katsoo Cramptonin oikean olkapään yli). Visky on lähinnä viimeisellä sivulla.
Crampton. Jätä minut rauhaan, lapsi.
Dolly. Lapsi! Ei, ei: sanokaa minua Dollyksi, jos tahdotte; mutta älkää sanoko lapseksi. (Hän pistää kätensä Philin kainaloon; molemmat katselevat Cramptonia ikäänkuin hän olisi omituinen muukalainen.)
Crampton (pyyhkii suutuksissaan ja tuskissaan otsaansa, mutta sittenkin tuntuu hänestä helpoitukselta, kun he laskevat leikkiä hänen kanssaan). McComas, ha, haa! näyttääpä siltä, kuin tästä tulisi oikein hupaiset aamiaiset.
M'Comas (toivottomasti). En ymmärrä miksikä ne eivät olisi hupaisia. (Hän näyttää hyvin masentuneelta).