Edeskäypä (hiljaisesti). Varovasti, herra, varovasti.
Valentine (hämmästyen omaa kiivauttaan). Anteeksi.
Edeskäypä. Ei se mitään, herra. Ei yhtään mitään. Sehän on aivan luonnollista, herra, teidän iässänne. Neiti lähetti minua hakemaan kirjaansa. Tahdotteko olla hyvä, herra, ja viedä se hänelle heti paikalla.
Valentine. Mielelläni. Ehkäpä sallitte minun antaa teille kuuden viikon ansioni. — (Ojentaa hänelle Dollyltä saamansa kruunun.)
Edeskäypä (ikäänkuin tuo rahasumma voittaisi kaikki hänen toiveensa). Kiitos, herra. (Valentine juoksee alas portaita.) Hyvin iloinen nuori herra, hyvin miehekäs ja kelvollinen.
Crampton (muristen). Ja ansaitsee luultavasti lyhyessä ajassa suuren omaisuuden. Minä tiedän kuinka paljon tuloja hänellä on ollut kuuden viikon kuluessa. (Hän astuu penkereen yli rautapöydän luo ja käy istumaan.)
Edeskäypä (filosofisesti). Sitä ei voi koskaan tietää, herra. Se on minun elämänkäsitykseni, herra, jollette pane sitä pahaksenne. (Filosofi väistyy hetkeksi edeskäyvän tieltä.) Ehkäpä ette yhtään ole huomannut, herra, että te ette ole lainkaan koskenut seltteriin ja viskyyn, herra. (Hän ottaa lasin aamiaispöydältä ja asettaa sen Cramptonin eteen.) Niin, herra! Sitä ei voi koskaan tietää. Ajatelkaa esimerkiksi minun poikaani, herra! Kukapa olisi uskonut, että hänestä tulisi asianajaja, herra. Eikä ainoatakaan asiaa hän aja alle viidenkymmenen guinean, herra. Se on tosiaankin oikea opetus, herra.
Crampton. Toivottavasti hän on teille kiitollinen ja tunnustaa mitä hän on teille velkaa?
Edeskäypä. Me tulemme erittäin hyvin toimeen, herra, todellakin erittäin hyvin, kun otamme huomioon kuinka erilaisissa oloissa me elämme. (Taaskin hänen äänensä sävy vaihtuu.) Sokeripala, herra, tekee seltterin paljoa virkistävämmäksi, eikä se siitä kuitenkaan tule yhtään makeammaksi. Saanko luvan, herra? (Hän panee sokeripalan lasiin.) Mutta, niinkuin minulla on tapana sanoa hänelle, missä eroitus oikeastaan on? Jos minun täytyy pukeutua frakkiin näyttääkseni mikä minä olen, niin täytyy hänen panna peruukki päähänsä ja silkkikaapu hartioilleen näyttääkseen mikä hän on. Jos suurimman osan tuloistani saan juomarahoina, joista en saa olla tietävinäni, niin hänenkin tulonsa ovat enimmäkseen palkkioita, ja minä olen kuullut sanottavan, ettei niistäkään saa olla tietävinään! Jos hän pitää seuraelämästä, ja jos hän toimensa kautta joutuu tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, niin samoin on minunkin laitani, herra. Jos asianajajalle on hiukan ikävää, että hänellä on kippari isänä, niin on kipparillekin hiukan ikävää, että hänellä on asianajaja poikana. Hyvin monet arvelevat, että se on aivan sopimatonta, herra, sen voin vakuuttaa teille. Haluaako herra vielä jotakin?
Crampton. Ei kiitos. (Katkeran nöyrästi). Ehkäpä siitä ei ole haittaa, vaikka istunkin täällä vielä hetken aikaa: enhän voi täältä käsin häiritä rannalla istuvaa seuraa.