Valentine (hämillään). Hän? (Muistaa). Oi, Crampton. Hän meni jo aikoja sitten, Mrs Clandon. (Hän kiiruhtaa riemuiten alas portaita.)
Gloria (vaipuu alas sohvalle). Äiti!
Mrs Clandon (kiiruhtaa hänen luokseen, peloissaan). Mikä hätänä, armaani?
Gloria. Oi, sinä et ole opettanut minulle mitään — et mitään.
Mrs Clandon. Mikä sinua vaivaa?
Gloria (kiihkeästi). Minä häpeän — häpeän — häpeän. (Hän punastuu, kätkee kasvonsa käsiinsä ja kääntyy pois äidistään,).
III NÄYTÖS
Clandonin sali hotellissa. Kallis huone alakerroksessa, suuri, lattiaan saakka ulottuva ikkuna, josta voi päästä puutarhaan. Keskellä huonetta seisoo jykevä pöytä, jota peittää punaisenruskea liina ja jonka ympärillä on tuoleja. Pöydällä on sitomattomia matkakäsikirjoja ja aikatauluja. Vieras, joka astuisi ikkunasta sisään ja menisi pöydän ääreen, näkisi vasemmalla puolellaan uunin ja oikealla puolella seinävierustalla kirjoituspöydän lähinnä ovea, joka on etualalla. Jos hänen aistinsa kävisi tähän suuntaan, niin hän ihailisi Lincrusta Waltonin luumun- ja pronssinvärisiä seinäkoristuksia, laudoitusta ja kattolistaa, jäljitettyjä, pronssisia nurkkapylväitä, ikkunan molemmin puolin jalustimilla seisovia marmorisia maljakkoja, joiden jalat ovat mustaa, kiilloitettua puuta, pientä koristekaappia, joka on uunia lähinnä olevan maljakon vieressä, jonka keskiosan kaapinovi on puumosaiikkia ja jonka pyöristetyillä kulmahyllyillä on halpahintaisia sinisiä ja valkoisia porsliiniesineitä, bamburuokoista teepöytää alaslaskettavine hyllyineen ikkunan toisella puolen, tauluja — valtamerenlaivoja ja Landseerin koiria — suurta sohvaa ja sen monia tyynyjä huoneen vastakkaisella puolella, kahta mukavaa tuolia uunin edessä ja lopuksi, jos hän kääntyisi taakseen ja katsahtaisi ylös, paksua messinkistä kartiinitankoa ikkunan yläpuolella, josta riippuu punertavan ruskeat ripsiuutimet viheriäisine reunuksineen. Sanalla sanoen, huone on varsin hyvin järjestetty kohottamaan vieraan omanarvon tunnetta ja tyydyttämään häntä sillä tiedolla, että se maksaa punnan päivässä.
Mrs Clandon istuu kirjoituspöydän ääressä, lukien korrehtuuria. Gloria seisoo ikkunan luona, katsellen ulos mietteisiin vaipuneena, jotka silminnähtävästi kiusaavat häntä.
Kello uuninreunalla lyö viisi väsyneellä äänellä, siksi ettei se voi sietää sitä mustaa marmorista sarkofagia, joka on sen kehyksenä.