Mrs Clandon. Viisi! Tuskinpa meidän enää tarvitsee odottaa lapsia. Varmaankin he saavat teetä jossakin muualla.
Gloria (väsyneesti). Soitanko?
Mrs Clandon. Soita, kultaseni. (Gloria menee uunin luo ja soittaa kelloa.) Vihdoinkin olen saanut nämät korrehtuurit luetuiksi, Jumalan kiitos!
Gloria (astuu väliäpitämättömästi huoneen poikki ja pysähtyy äidin tuolin taakse). Mitkä korrehtuurit?
Mrs Clandon. Kahdennenkymmenennen vuosisadan naisten uuden painoksen.
Gloria (hymyillen katkerasti). Siitä puuttuu yksi luku.
Mrs Clandon (etsii arkkien joukosta). Todellako? Sitä minä en usko.
Gloria. Minä tarkoitan sellaista lukua, joka ei ole kirjoitettukaan. Ehkäpä minä kirjoitan sen sinun puolestasi — kun minä saan tietää, miten se loppuu. (Hän palaa ikkunan luo.)
Mrs Clandon. Gloria! Yhä uusia arvoituksia!
Gloria Ei. Yksi ja sama arvoitus.