Mrs Clandon (hämillään ja hiukan levottomasti; tarkattuaan häntä hetken aikaa). Lapsi kulta!
Gloria (palaa takaisin). Niin, äiti.
Mrs Clandon. Tiedäthän, etten minä kysy koskaan mitään.
Gloria (polvistuu hänen viereensä). Kyllä minä tiedän. Kyllä minä tiedän. (Hän kiertää nopeasti kätensä äidin ympärille ja syleilee häntä kiivaasti.)
Mrs Clandon (ystävällisesti hymyillen, mutta hämillään). Rakkaani: sinähän tulet aivan sentimentaaliseksi.
Gloria (hätkähtää). Oi ei, ei. Älä sano sitä. Oi! (Hän nousee ja kääntyy pois tehden liikkeen, ikäänkuin hän tahtoisi repiä itseänsä.)
Mrs Clandon (lempeästi). Rakkaani, mikä sinua vaivaa? Mikä — (Edeskäypä tulee sisään kantaen teetarjotinta.)
Edeskäypä (lempeästi). Tätä te kai halusitte, rouva?
Mrs Clandon. Kiitos, kyllä. (Hän siirtää tuolinsa kirjoituspöydän äärestä ja käy jälleen istumaan. Gloria astuu uunin luo ja käy istumaan kasvot kääntyneinä poispäin.)
Edeskäypä (laskee tilapäisesti tarjottimen keskelle pöytää). Sitähän minäkin, rouva. Ihmeellistä, kuinka hermot kiihtyvät, jollei saa teetä iltapuolella. (Hän kantaa teepöydän Mrs Clandonin eteen keskustellen samalla.) Nuori neiti ja herra palasivat juuri äsken, rouva. He kävivät soutelemassa, rouva. Hauska huvitus näin kauniilla ilmalla — hyvin hauskaa ja terveellistä. (Hän ottaa tarjottimen pöydältä ja laskee teepöydälle.) Mr McComas ei tule teetä juomaan, rouva. Hän on mennyt tervehtimään Mr Cramptonia. (Hän nostaa pari tuolia ja asettaa tuolin pöydän kumpaankin päähän.)