Dolly (merkitsevästi, nousee myöskin). Me olemme selittäneet aivan perinpohjin.
Philip. Se oli meidän velvollisuutemme. (Hyvin vakavasti). Tule, Dolly. (Hän tarjoo käsivartensa Dollylle, joka tarttuu siihen. He katselevat surullisesti Valentineen, ja astuvat vakavina ulos käsikädessä. Valentine tuijottaa heidän jälkeensä, hämmästyneenä; sitten hän katsoo Mrs Clandoniin saadakseen selitystä.)
Mrs Clandon (nousee ja lähtee pois teepöydän äärestä). Käykää istumaan, Mr Valentine. Tahtoisin hiukan puhua teidän kanssanne, jos sallitte. (Valentine käy hitaasti istumaan sohvalle, hänen omatuntonsa ennustaa hänelle ikävää hetkeä. Mrs Clandon ottaa Philin tuolin ja käy istumaan varta vasten jonkun matkan päähän hänestä.) Ensiksikin minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, että aion puhua asiasta, josta itse tiedän varsin vähän. Ehkäpä en kerrassaan mitään. Minä tarkoitan rakkaudesta.
Valentine. Rakkaudestako!
Mrs Clandon. Niin, rakkaudesta. Oi, ei teidän tarvitse katsoa niin hämmästyneenä minuun, Mr Valentine: minä en ole rakastunut teihin.
Valentine (hämmästyneenä). Hyvänen aika, Mrs — (Hillitsee itsensä). Minä olisin hyvin ylpeä, jos niin olisi.
Mrs Clandon. Kiitos, Mr. Valentine. Mutta minä olen liian vanha aloittaakseni jotain sellaista.
Valentine. Aloittaaksenne! Ettekö te ole koskaan —?
Mrs Clandon. En koskaan. Minun kohtaloni on ollut hyvin tavallinen, Mr Valentine. Minä menin naimisiin ennen kuin olin kyllin vanha ymmärtääkseni mitä minä tein. Niinkuin olette itse nähnyt, niin siitä seurasi vain katkera pettymys sekä miehelleni että minulle. Te ymmärrätte siis, että vaikka olenkin ollut naimisissa, niin en koskaan ole tuntenut rakkautta; minä en koskaan ole ollut missään rakkaussuhteissa, ja jos olen täysin suora teille, Mr Valentine, niin täytyy minun tunnustaa, että se mitä olen nähnyt toisten ihmisten rakkausasioista, ei koskaan ole herättänyt kateuttani, vaikka olenkin saanut olla sitä vailla. (Valentine, joka näyttää hyvin happamelta, katselee häntä epäilevästi eikä sano mitään. Mrs Clandon punastuu hiukan; ja hän lisää pidättäen vihaansa). Ettekö te usko minua?
Valentine (hämillään, kun toinen arvasi hänen ajatuksensa). Oi, miksikä en? Miksikä en?