Mrs Clandon. Sallikaa minun sanoa, Mr Valentine, että ihminen, joka uhraa elämänsä ihmiskunnan hyväksi, saa tuntea innostusta ja intohimoa, joka on paljoa voimakkaampaa kuin se tunne, jonka itsekäs ihailu ja romanttiset haaveet voivat synnyttää. Mutta minä oletan, että tuollainen intohimo ja innostus ei miellytä teitä? (Valentine, joka tuntee selvästi, että hän sen vuoksi halveksii häntä, vastaa kieltäen pudistaen alakuloisesti päätään.) Sen minä arvasinkin. No niin, minun asemani onkin hyvin epäedullinen, kun minun tulee puhua teidän kanssanne n.s. rakkausasioista, joihin te näytätte olevan perehtynyt.
Valentine (levollisesti). Mihin te pyritte, Mrs Clandon?
Mrs Clandon. Luullakseni te sen tiedätte.
Valentine. Tarkoitatteko te Gloriaa?
Mrs Clandon. Niin. Gloriaa.
Valentine (myöntäen). No niin: minä rakastan Gloriaa. (Keskeyttää hänet, kun hän aikoo puhua). Minä tiedän mitä aiotte sanoa: minulla ei ole varoja.
Mrs Clandon. En minä välitä rahoista, Mr Valentine.
Valentine. Sitten te olette hyvin toisenlainen kuin kaikki muut äidit, jotka ovat ryhtyneet keskusteluihin minun kanssani.
Mrs Clandon. Ah, nyt me tulemme itse asiaan, Mr Valentine. Teillä on kokemusta tällä alalla. (Valentine avaa suunsa vastustaakseen: Mrs Clandon estää harmistuneena häntä puhumasta.) Oi, luuletteko, vaikken suuresti ymmärräkkään näitä asioita, etten sittenkin käsittäisi, että mies, joka ensi tapaamalla voi mennä niin pitkälle kuin te sellaisen naisen seurassa kuin minun tyttäreni, ei ole mikään vasta-alkaja?
Valentine. Minä vakuutan teille —