Mrs Clandon (keskeyttää hänet). Minä en moiti teitä, Mr Valentine. Glorian asia on katsoa eteensä; teillä on oikeus huvitella itseänne niin paljon kuin tahdotte. Mutta —
Valentine (vastustaen). Huvitella itseäni! Oi, Mrs Clandon!
Mrs Clandon (taipumattomasti). Kunnianne kautta, Mr Valentine, onko se teidän vakaa aikomuksenne?
Valentine (epätoivoissaan). Kunniani kautta, se on minun vakaa aikomukseni. (Mrs Clandon katsoo tutkivasti häneen. Valentinen humoristinen luonne pääsee voitolle ja hän lisää). Katsokaas, minun aikomukseni on aina vakava; ja kuitenkin — tässä minä olen, niinkuin te näette.
Mrs Clandon. Sitäpä minä juuri epäilinkin. (Ankarasti). Mr Valentine: te leikittelette vain naisten tunteilla.
Valentine. No, miksikä en? Jos ihmisyys on ainoa asia maailmassa, jota kannattaa käsittää vakavalta kannalta? No, kyllä minä ymmärrän. (Nousee ja ottaa hattunsa jäykän kohteliaasti). Te tahdotte, että lakkaan käymästä luonanne.
Mrs Clandon. En: olen kyllin viisas huomatakseni, että Gloria parhaiten pääsee teistä eroon, jos hän oppii teitä lähemmin tuntemaan.
Valentine (voimatta hillitä hämmästystään). Oi, älkää sanoko sitä, Mrs Clandon. Ettehän te sitä todella tarkoita?
Mrs Clandon. Mr Valentine, minä luotan rajattomasti siihen kasvatukseen, jonka Gloria aivan lapsesta saakka on saanut.
Valentine (suurella helpoituksella). O—i! Oi, eihän sitten ole mitään vaaraa. (Hän käy jälleen istumaan ja heittää hattunsa huolettomasti syrjään, ikäänkuin hänellä ei enää olisi mitään pelon syytä.)