"Luulisinpa saavani. Lyödäänkö kahden pennyn veikka, että minä olen ensimmäisenä tienhaarassa? Kuule: nykäistään pääoven soittokelloa ja huudetaan oikein isosti ennenkuin lähdetään. Eivät ne saa meitä kiinni."
"Kyllä", sanoi Cashel ivallisesti. "Tahtoisinpa nähdä itseni tai sinut sitä tekemässä. No nyt siis. Yks, kaks, kolme, ja matkaan."
He lähtivät juoksemaan yhdessä ja saapuivat tienhaaraan noin kahdeksan minuuttia myöhemmin, Gully kokonaan hengästyneenä, ja Cashelkin kelpo tavalla. Tässä oli heidän suunnitelmansa mukaan Gullyn käännyttävä pohjoiseen vievälle tielle ja juostava Skotlantiin, missä hän varmasti uskoi setänsä riistanhoitajan piilottavan hänet. Cashelin oli mentävä merille, niin että jos hänen asiansa kävisivät toivottomiksi, niin voisi hän ainakin ruveta merirosvoksi ja saavuttaa kuuluisuutta siinä ammatissa lisäämällä ritarillisen jalomielisyyden niihin karkeampiin hyveisiin, joista se jo vanhastaan on maineessa.
Cashel odotti kunnes Gully oli toipunut hengästyksestään. Sitten hän sanoi:
"No niin, vanha veikko. Meidän on nyt erottava."
Jouduttuaan silmätyksin suunnitelmansa yksinäisen todellisuuden kanssa ei Gully enää tuntenutkaan siihen mieltymystä. Hetken mietittyään hän huudahti:
"Peijakas, vanha veikko, minä tulen sinun mukaasi. Skotlanti menköön hiiteen."
Mutta Cashel, ollen heistä kahdesta voimakkaampi, halusi yhtä innokkaasti päästä eroon Gullysta kuin Gully halusi tarrautua häneen. "Ei", sanoi hän, "minä lähden ankaraan elämään, ja sinä et kykenisi siihen. Sinä et ole tarpeeksi vahva merielämään. Tiedätkö, poika, merimiehet ovat karaistuja kuin rauta, ja nekin vain hädin tuskin sitä kestävät."
"No, lähde sitten sinä minun mukaani", tyrkytti Gully. "Setäni riistanhoitaja ei pane vastaan. Hän on reilu, kelpo mies. Ja me saamme metsästellä mielin määrin."
"Se on kyllä hyvin hyvä sinulle, Gully; mutta minä en tunne sinun setääsi, enkä halua saattaa itseäni kiitollisuuden velkaan hänen riistanhoitajalleen. Sitäpaitsi me olisimme liian suuressa kiinnijoutumisen vaarassa, jos kulkisimme yhdessä halki maan. Olisin tietysti hyvin iloinen, jos voisimme pysyä yksissä, mutta se ei käy päinsä; tunnen varmasti, että meidät napattaisiin kiinni. Hyvästi."