"Vaiti!" vastasi toinen hillityllä äänellä. "Mikä on hätänä?"
"Minun tekisi mieleni käydä vielä kerran Moncriefin muijan päärynäpuulla; ei muuta."
"Eihän siinä ole päärynöitä tähän vuodenaikaan, hupsu."
"Tiedän sen. Tämä on viimeinen kerta, kun me menemme tätä tietä, Cashy. Eikös se ole ollut hauska jutku, häh?"
"Jos et pysy vaiti, niin se ei tule olemaan viimeinen kerta, sillä sinä joudut kiinni. No nyt sitten."
Cashel oli saapunut ulkomuurille; ja hän lopetti lauseensa pudottautumalla muurin reunakkeelta yhteismaalle. Gully pidätti muutaman sekunnin henkeään sen tömähdyksen takia, jonka hänen toverinsa sai aikaan maahan pudotessaan. Sitten hän kysyi kuiskaten, oliko kaikki hyvin.
"Kyllä", vastasi Cashel kärsimättömästi. "Pudottaudu niin hiljaa kuin voit."
Gully totteli ja koetti niin huolellisesti varoa aiheuttamasta alastulollaan maan tärähdystä, joka herättäisi tohtorin, että hänen jalkansa eivät ollenkaan uskaltaneet vastata maahan. Hän putosi istualleen ja jäi siihen, tuijottaen Casheliin ällistyneen näköisenä.
"Heikkari!" huudahti hän tuokion kuluttua. "Olipas se jymähdys."
"Nouse ylös, kuuletko", sanoi Cashel. "En ole ikinä nähnyt tuollaista turkasen aasia kuin sinä olet. No, ylös nyt! Joko saat henkesi kulkemaan?"