"Mutta te olette erehtynyt tulojeni määrään nähden."
"Se ei haittaa vähääkään. Jos teillä on enemmän, niin sitä hauskempi. Jos teillä on vähemmän, tai jos teidän on luovutettava pois kaikki omaisuutenne naimisiin mennessänne, niin saan pian kokoon toiset kymmenentuhatta häviön korvaukseksi. Antakaa minulle yksi hyvä sana, niin, tuli ja leimaus, minä taistelen kaikkia kristikunnan seitsemää mestaria vastaan peräkkäin, väliaikaa pitämättä, viidentuhannen panoksesta joka mieheltä. Viis rahasta!"
"Minä olen rikkaampi kuin te otaksutte", sanoi Lydia järkähtämättä. "En voi tarkoin sanoa omaisuuteni määrää, mutta vuosituloni ovat noin neljäkymmentätuhatta puntaa."
"Neljäkymmentätuhatta puntaa!" huudahti Cashel. "Pyhä Mooses! En luullut kuningattarellakaan olevan niin paljon."
Tuokioon hän ei tuntenut muuta kuin silkkaa hämmästystä. Sitten, käsittäen aseman, hän kävi hyvin punaiseksi. Mielipahasta murtuneella äänellä hän virkkoi: "Näen, että olen ollut houkkio", otti hattunsa ja kääntyi lähteäkseen.
"Ei siitä seuraa, että teidän pitäisi lähteä heti sanaakaan sanomatta", sanoi Lydia, ilmaisten hermostumista ensi kerran koko keskustelun aikana.
"Oh, joutavaa kaikki", sanoi Cashel. "Voin kyllä olla houkka, kun silmäni ovat ummessa; mutta olen aivan järkevä, kun olen saanut ne auki. Minulla ei ole mitään asiaa täällä. Toivon, että Luoja olisi suonut minun jäädä Austraaliaan."
"Ehkä se olisi ollut parempi", sanoi Lydia hämmentyneenä. "Mutta kun kerran olemme kohdanneet toisemme, on hyödytöntä sitä valittaa; ja — — Sallikaa minun huomauttaa teille eräästä asiasta. Te sanoitte minulle, että olen ottanut ystävikseni miehiä, joiden toimiala ei ole parempi kuin teidänkään. En myönnä sitä täydelleen; mutta yhdessä suhteessa he ovat samalla tasolla teidän kanssanne. He ovat kaikki, mitä maalliseen hyvyyteen tulee, paljon köyhempiä kuin minä. Useimmat heistä, pelkään mä, ovat köyhempiä — paljon, paljon köyhempiä kuin te."
Cashel loi nopeasti katseensa ylös uudelleen viriävin toivoin; mutta sitä kesti vain silmänräpäyksen. Hän pudisti päätään masentuneesti.
"Olen ainakin kiitollinen teille", jatkoi Lydia, "siitä, että olette etsinyt minua minun itseni vuoksi, tietämättä mitään rikkaudestani."