"Siinäkö on kaikki?" kysyi Lydia.
"Siinä kaikki", vastasi loordi Worthington. "Viattominta huvia mitä maailmassa voi olla, ja sievintä myös."
"Minusta se ei vaikuta erikoisemmin sievältä", sanoi Lydia; "mutta se näyttää kyllä niin viattomalta kuin miksi hengettömyys voi sen tehdä." Hän alkoi mielessään aavistella soimanneensa tietämättömästi ja epäoikeudenmukaisesti Cashelia julmuudesta vain sen nojalla, että tämä harjoitti tuota viatonta voimistelua.
Näytäntö jatkui useilla erilaisilla taidon ja voiman yhteis-esityksillä. Paitsi erilaisissa varusteissa suoritettuja yksityisten miesten välisiä otteluja, saatiin nähdä turnajaisia, maahan lyödyn palikan keihästämistä laukkaavan ratsun selästä, komentotemppuja ja sauvamiekkailua, jota esittivät brittiläiset merisotilasosastot saaden raikuvia hurraahuutoja yleisöltä, sekä lisää nyrkkeilyä ja hyppy liikkeitä seuran jäsenten esittäminä. Lydian mielenkiinto alkoi pian harhailla pois areenalta. Katsoessaan alas paaluaitauksen ulkopuolella tungeksivaan väkijoukkoon hän näki pienen miehen, jonka hän hämärästi muisti, vaikka hänen kasvonsa olivat kääntyneinä poispäin hänestä. Tämän kanssa keskustelussa oli voimakas, keltaiseen twiidipukuun ja vihreään kaulaliinaan puettu mies. Hänellä oli karkea, voimakas ääni, ja hänen seuralaisellaan ohut ja kimakka, niin että tarkkaava kuuntelija saattoi erottaa heidän huomautuksensa väkijoukon sekavasta sorinasta.
"Ihailetteko sitä miestä?" kysyi loordi Worthington, seuraten Lydian katsetta.
"En. Onko hän joku erityisesti?"
"Hän oli kuuluisa mies ennen muinoin — jättiläisten aikaan. Hän oli Englannin mestari. Hän on erikoisesti mielenkiintoinen meille erään yhteisen ystävämme opettajana."
"Olkaa hyvä ja sanokaa hänen nimensä", sanoi Lydia, tarkoittaen tuon yhteisen ystävän nimittämistä. "Ned Skene", sanoi loordi Worthington, otaksuen hänen tarkoittavan alapuolella olevaa miestä. "Hän on menestynyt niin hyvin siirtomaissa, että on suonut itselleen ja perheelleen huvimatkan Englantiin. Hänen saapumisensa sai aikaan kerrassaan sensatsionin tässä maassa: viime viikolla hänellä oli täpötäysi lahjanäytäntö, jossa hän nyrkkeili yhteisen ystävämme kanssa ja mukiloi häntä kuin lasta. Yhteinen ystävämme käyttäytyi tuossa tilaisuudessa hyvin kauniisti antaessaan mukiloida itseään. Hän olisi nähkääs voinut tappaa ukko Skenen, jos hän olisi yrittänyt toden perästä."
"Vai on tuo Skene?" sanoi Lydia, katsellen miestä vakavalla mielenkiinnolla, mikä hämmästytti ja ihastutti loordi Worthingtonia. "Ahaa! Nyt tunnen miehen, joka on hänen seurassaan. Hän on toinen Metsämajani vuokralaisista — muistaakseni saan kiittää teitä esittelystä."
"Treenari Mellishkö?" sanoi loordi Worthington, hiukan tyhmistyneen näköisenä. "Niinpä onkin. Kuinka kaunis raudikko tuolla peitsimiehellä on! — toisella miehellä rivin tuosta päästä."