"Se on sellainen kirjanpitotapa, jota kauppiaat käyttävät. Sitä sanotaan kaksinkertaiseksi, koska kaikki viedään kirjoihin kahteen kertaan."
"Vai niin!" sanoi Skene, johon järjestelmä teki epäsuotuisan vaikutuksen. "Yksi kerta riittää minulle. Paljonko painatte?"
"En tiedä", vastasi poika irvistäen.
"Ette tiedä omaa painoanne! Eihän sillä tavalla päästä eteenpäin elämässä."
"En ole ollut vaa'assa kuin kauan aikaa sitten Englannissa", sanoi poika, alkaen päästä voitolle ujoudestaan. "Painoin silloin 116 naulaa, niin että, kuten näette, olen vain keveän sarjan mies."
"Ja mitä te tiedätte keveistä sarjoista? Kukaties, koska kerran olette niin oppinut, osaatte nyrkkeilläkin. Häh?"
"En luule, että pystyisin, ottelemaan teidän kanssanne", sanoi nuorukainen irvistäen jälleen.
Skene naurahti; ja poikamaisen puheliaana esitti tuntematon hänelle kertomuksen oikeasta nyrkkeilyottelusta (tarkoittaen nähtävästi ottelua ammattinyrkkeilijäin välillä), jonka hän oli nähnyt Englannissa. Jatkoksi kertoi hän, kuinka hän itse oli yhdellä iskulla lyönyt maahan opettajan karatessaan koulusta. Skene kuunteli tätä epäilevänä ja kuulusteli sitten kertojalta tarkoin iskun laatua ja vaikutusta, sillä lopputuloksella, että hän uskoi jutun todeksi. Neljännestunnin kuluttua oli poika puhelullaan saanut aikaan niin suotuisan vaikutelman, että nyrkkeilymestari vei hänet voimistelusaliin, missä hän punnitsi ja mittasi hänet ja lopuksi antoi hänelle parin nyrkkeilyhansikkaita kehoittaen häntä näyttämään, millaista ainesta hän oli. Vaikka nyrkkeilijän asento aiheuttikin nuorukaisessa toivottoman tunteen siitä, että hänen oli mahdoton tavoittaa tätä, kävi hän kuitenkin rohkeasti hänen kimppuunsa useita kertoja, iskien naamansa joka kerta Skenen vasempaan nyrkkiin, joka näytti olevan kaikkialla ja kykenevän antamaan täytetylle nahalle raudan kovuuden. Vihdoin alokas tähtäsi hurjana mestarin nenään, kohoten varpailleen ulottuakseen siihen. Skene ehkäisi iskun oikean kyynärpäänsä töytäyksellä, ja intoutunut nuorukainen kiepahti ympäri ja hoiperteli, kunnes kaatui pitkin pituuttaan erääseen loukkoon, kolahduttaen samalla päänsä kipeästi lattiaan. Hän nousi ylös lannistumattoman iloisena ja tarjoutui jatkamaan ottelua; mutta Skene kieltäytyi harjoittelemasta sen pitemmältä sillä erää, vaikka alokkaan reippaus miellyttikin häntä siinä määrin, että hän lupasi antaa hänelle tieteellisen kouluutuksen ja tehdä hänestä miehen.
Mestari kutsui nyt saapuville vaimonsa, jota hän kunnioitti ylenmäärin teräväjärkisenä ja hienokäytöksisenä naisena. Tulokas ei voinut nähdä hänessä muuta kuin naurettavan tanssinopettajattaren, mutta hän kohteli häntä hyvin kunnioittavasti ja paransi vielä siten sitä edullista mielipidettä, jonka Skene jo oli hänestä muodostunut. Nuorukainen kertoi nyt rouva Skenelle, kuinka hän koulusta karattuaan oli suunnannut kulkunsa Liverpooliin, mennyt laivasatamaan ja onnistunut piiloutumaan Austraaliaan lähtevään alukseen. Hän kertoi myös, kuinka hän oli ankarasti kärsinyt nälkää ja janoa, ennenkuin ilmaisi itsensä, ja kuinka hän, huolimatta epäsuotuisasta asemastaan salamatkustajana, oli saanut osakseen kunnollisen kohtelun niinpiankuin hän oli osoittanut olevansa halukas tekemään työtä. Ja todisteeksi siitä, että hän vieläkin oli halukas ja oli hyötynyt merielämän kokemuksista, hän tarjoutui lakaisemaan voimistelusalin lattian heti paikalla. Tämä ehdotus vakuutti Skenen pariskunnalle, joka oli kuunnellut hänen kertomustaan niinkuin lapset kuuntelevat satua, ettei hän ollut liian herramainen tehdäkseen karkeaa työtä; ja pian sovittiin, että hän saisi siitä pitäen heiltä asunnon ja ruoan ynnä viisi shillinkiä viikossa taskurahaa, toimien renkinä, käskyläisenä, voimistelusalin apulaisena, kirjanpitäjänä ynnä entisen Englannin ja Siirtomaiden mestarin oppilaana.
Hän huomasi pian, ettei hän ollut tehnyt mitään huokeaa kauppaa. Voimistelusali oli avoinna yhdeksästä aamulla yhteentoista illalla; ja voimailua harrastavat herrasmiehet, jotka siellä kävivät, eivät ainoastaan komennelleet häntä kursailematta, vaan hankkivat vaihtelua voittamattoman Skenen turhan vastustamisen yksitoikkoisuuteen harjoittamalla hänen antamaansa oppia hänen oppilaansa persoonaan, mukiloiden häntä mielitöikseen ja viskellen häntä eteenpäin, ja taaksepäin ja hartiainsa yli, ikäänkuin hän olisi ollut siihen tarkoitukseen hankittu nukke. Mestari katsoi ja nauroi, ollen liian laiska täyttämään lupaustaan ja opettamaan alokkaalle puolustustaitoa. Viimeksimainittu tarkkasi kuitenkin opetusta, jota hän joka päivä näki annettavan muille; ja ennen kuukauden loppua hän käänsi asiat Melbournen amatöörinyrkkeilijäin suhteen niin kokonaan toiselle tolalle, että Skene eräänä päivänä otti huomauttaakseen, että hän oli kehittymässä harvinaisen taitavaksi, mutta että herrat pitivät kevytkätisestä käsittelystä ja että hänen olisi varottava kolhimasta heitä liian kovasti. Paitsi näitä ruumiinharjoituksia, oli hänen pidettävä kirjaa myydyistä ja ostetuista hansikkaista ja floreteista ynnä sekä herra että rouva Skenelle tulevista opetusmaksuista. Tämä oli vaivalloisin osa hänen velvollisuuksiaan, sillä hänellä oli suuri koulupojan käsiala eikä hän ollut nopsa laskennossa. Kun hän lopuksi ryhtyi avustamaan isäntäänsä opetuksen antamisessa, olivat tilit jääneet takapajulle, ja rouva Skenen oli jälleen otettava huolehtiakseen niistä entiseen tapaan. Tämä seikka aiheutti mielihyvää hänen miehessään, joka katsoi sen vaimonsa älyllisen etevämmyyden uudeksi voitoksi. Sitten pestattiin kiinalainen suorittamaan laitoksen halvempia töitä. "Skenen alokas", kuten häntä nyt yleisesti nimitettiin, korotettiin mestarin apuopettajaksi ja hänestä tuli siten tärkeähkö henkilö laitokseen.