III.
Melbournen kaupungissa Austraaliassa oli siihen aikaan puurakennus, jonka oven yläpuolella olevassa nimikilvessä oli luettavana sanat: voimistelulaitos ja miekkailukoulu. Pitkässä, kapeassa sisäänkäytävässä riippui kehystetty käsikirjoitus, joka antoi tiedoksi, että Ned Skene, entinen Englannin ja Siirtomaiden mestari, oli tavattavana tässä huoneistossa, antaen ohjaustaan herroille, jotka halusivat kehittyä itsepuolustustaidossa. Siinä ilmoitettiin myös ehdot, joilla rouva Skene, pätevän opettajakunnan avustamana, antoi opetusta tanssissa, käytöstaidossa ja voimistelussa.
Eräänä iltana istui tupakkaa polttava mies tavallisella keittiötuolilla tämän laitoksen kynnyksellä. Hänen vieressään oli muutamia nupinauloja ynnä vasara. Hän oli juuri naulannut ovenpieleen kortin, johon naisen käsialalla oli kirjoitettu: " Halutaan mies-apulaista, joka pystyy kirjanpitoon. Lähemmin sisäpuolella." Tupakoitsija oli voimakas mies, jonka paksu kaula paisui ulospäin leveiden, litteiden korvalehtien alapuolella. Hänellä oli pienet silmät ja isot hampaat, joiden päällä hänen huulensa olivat raollaan hyväntuulisessa, mutta teennäisen ovelassa hymyssä. Hänen tukkansa oli musta ja lyhyeksi keritty, iho kovettunut ja nenänvarsi lyöty lyttyyn muun naaman tasalle. Nenänpää oli kuitenkin vahingoittumaton. Se oli paksu ja kiiltävä, ja herättämällä vaikutelman, ikäänkuin koko nenäkin olisi puhkeamaisillaan alkuperäiseen muotoonsa, se sai aikaan jonkinlaisen nolatun ilmeen, mikä lievensi miehen muuten pelottavaa ulkonäköä ja suositteli häntä todennäköisesti vaatimattomana ja laatuisana miehenä, silloin kun hän oli selvänä eikä häntä ärsytetty. Hän näytti noin viisikymmen-vuotiaalta ja oli puettu valkeaan pellavapukuun, olkihattu päässä.
Ennenkuin hän oli polttanut piippunsa loppuun, kiinnitti ovenpielessä oleva kortti erään nuorukaisen huomiota, joka oli puettu karkeaan merimiehen villapuseroon ja harmaisiin housuihin, jotka olivat käyneet hänelle liian pieniksi.
"Tointako vailla?" kysyi entinen Englannin ja Siirtomaiden mestari.
Nuorukainen punastui ja vastasi: "Niin. Haluaisin mielelläni saada jotakin tehtävää."
Ned Skene tähysti häneen vakavan uteliaana. Ammattitoiminnassaan hän oli tutustunut englantilaisten herrasmiesten käytös- ja puhetapaan, ja hän huomasi heti tämän nukkavierun merimies-nuorukaisen kuuluvan siihen luokkaan.
"Oletteko ehkä lukumies?" kysyi nyrkkeilijä, hetken mietittyään.
"Olen ollut koulussa, mutta en oppinut siellä paljoa. Arvelen, että voisin hoitaa kaksinkertaista kirjanpitoa."
"Kaksinkertaista! Millaista se on?"