"Pahus olkoon, jos ymmärrän tätä", sanoi Cashel. "Voitteko te saada siitä selvää?" Ja hän ojensi kirjeen ottoäidilleen. Skene herkesi syömästä katsoakseen vaimonsa lukemista, mikä taidonnäyte oli hänelle yksi oppineisuuden ihmeitä.
"Luulen, että tuon naistuttavan, jota hän mainitsee, täytyy olla hän itse", sanoi rouva Skene hetken mietittyään.
"Ei", sanoi Cashel päätään pudistaen. "Hän sanoo aina sitä mitä tarkoittaakin."
"Jaa", sanoi Skene tietävästi, "mutta hän ei voi kuitenkaan kirjoittaa sitä. Se siinä kirjoituksessa juuri onkin pahinta, ettei kukaan voi koskaan täsmälleen sanoa, mitä se tarkoittaa. En ole vielä koskaan pannut puumerkkiäni sopimuskirjoihin, joista ei olisi syntynyt joitakin väärinkäsityksiä; ja sopimuskirjat ovat sentään parasta kirjoitusta, mitä mistään voi saada."
"Sinun on paras mennä ja katsoa itse, mitä hän tarkoittaa", sanoi rouva Skene.
"Oikein", sanoi Skene. "Mene ja tee asiat selviksi hänen kanssaan, poikani."
"Se on lyhyt eikä erikoisen lämmin", sanoi Fanny. "Olisihan hän sentään voinut olla siksi kohtelias, että olisi pannut vaakunansa ylälaitaan."
"Mitä antaisit, jos saisit olla hänenä?" kysyi Cashel pilkallisesti, siepaten kirjeen käteensä, kun Fanny viskasi sen halveksivasti häntä kohti.
"Jos olisin hän, pitäisin itseni ainakin siksi suuressa kunniassa, etten juoksisi sinun perässäsi."
"Hyst, Fanny", sanoi rouva Skene. "Sinä olet liian pisteliäs. Ja sinun, Ned, ei pitäisi yllyttää häntä nauramalla."