"En edes teidänkään mieliksi. Ajattelisitte minusta vain sitä huonompaa jälkeenpäin."
"Aivan totta, ja aivan oikein", sanoi Lydia sydämellisesti. "Hyvästi, herra Cashel Byron. Minun täytyy mennä neiti Goffin luo."
"Te menette varmaankin hänen puolelleen, jos hän pitää känää minulle siitä, mitä sanoin hänelle."
"Mitä on känä? Onko se samaa kuin kauna?"
"Kyllä. Jotakin sen suuntaista."
"Siirtomaalainen sana, eikö niin?" jatkoi Lydia kielitieteilijän ilmein.
"Niin, siirtomaista se on tainnut tarttua korvaani." Sitten Cashel lisäsi nyreästi: "Minun ei kai pitäisi käyttää slangia, kun puhun teidän kanssanne. Pyydän anteeksi."
"Ei suinkaan. Minusta on mieluista ottaa selvää asioista, erittäinkin sanoista. Ja minä haluan ottaa selvää myöskin teistä. Oletteko syntynyt Austraaliassa, vai kuinka?"
"Herra varjelkoon! en toki. Mutta oletteko vihainen minulle, kun loukkasin neiti Goffia?"
"En vähääkään. Tunnen myötätuntoa hänen loukkautumiseensa muistutuksenne tapaan, joskaan en sen sisältöön nähden, siinä kaikki."