"Sitä suurempi hupsu olet", sanoi Parker pistäen rahat taskuunsa ja kääntyen menemään.
Bashvillen muoto muuttui. "No, no, herra", sanoi hän, seuraten Parkeria portaiden juurelle; "kohtelias puhe ansaitsee kohteliaan vastauksen. Minä en ole suurempi hupsu kuin tekään. Herrasmiehen pitäisi tietää paikkansa yhtä hyvin kuin palvelijankin."
"Oh, mene helkkariin", mutisi Parker karahtaen hyvin punaiseksi ja rientäen matkaansa.
"Jos et olisi emäntäni vieras", sanoi Bashville katsoen uhkaavasti hänen jälkeensä, "niin lähettäisin sinut viikoksi vuoteeseen siitä hyvästä, että lähetit minut helkkariin."
V LUKU.
Neiti Carew toteutti empimättä aikomuksensa matkustaa Lontooseen, missä hän vuokrasi talon Regent's Park'ista, aiheuttaen pettymyksen Alicelle, joka oli toivonut saavansa asua Mayfair'issa tai ainakin South Kensingtonissa. Mutta Lydia pani suuren arvon tuon puiston ylävälle maaperälle ja ilmavalle väljyydelle; ja Alicekin tunsi miltei täydellistä onnea ajaessaan halki Lontoon hienoissa vaunuissa ja hienoissa vaatteissa. Hän piti siitä enemmän kuin klassillisista konserteista, joista hän ei erikoisemmin nauttinut, tai vieläpä oopperastakin, jossa hän kävi usein. Teatterit miellyttivät häntä enemmän, vaikkakin huvittelu niissä oli kesympää kuin hän oli odottanut. "Seurapiiri" ihastutti häntä, koska se oli todellista lontoolaista seurapiiriä. Hän sai suorastaan tanssivimman, kulki vierailuilla joka ilta ja tuntui omasta mielestään paljon hienommalta ja kiehtovammalta kuin hän oli koskaan ollut Wiltstokenissa, missä hänellä kuitenkin oli ollut aivan tarpeeksi suotuisa ajatus käytöksestään ja persoonastaan.
Lydia ei ottanut osaa kaikkiin näihin huvituksiin. Hän sai huokeasti hankituksi kutsuja ja kaitsijoita Alicelle, joka ihmetteli, miten niin älykäs nainen viitsi vaivautua istumaan typerässä konsertissa ja lähteä sitten kotiin, juuri kun illan todellinen hauskuus alkoi.
Eräänä lauantai-aamuna murkinalla Lydia sanoi:
"Oletko koskaan ollut Kristallipalatsissa?"
"En", sanoi Alice hiukan halveksivasti, mitä hän kuitenkin katui, kun Lydia jatkoi säyseästi: