"Oh, hiiteen kirje!" sanoi loordi Worthington. "Se on rouva Hoskynin käsialaa — varmaan kutsu tai muuta sellaista roskaa. Kas niin, katsotaanpas."
Campden Hill Road. Lauantaina.
Rakas loordi Worthington.
— En ole unohtanut lupaustani hankkia Teille tilaisuutta näkemään läheltä kuuluisaa rouva Herbertiä — madame Simplicitaa, kuten Te häntä kutsutte. Hän on luonamme huomenillalla, ja olisimme hyvin onnelliset nähdessämme silloin Teidätkin, jos viitsitte tulla. Kello yhdeksältä herra Abendgasse, kuuluisa saksalainen taidearvostelija ja minun hyvä ystäväni, lukee meille tutkielman "Totuudesta taiteessa"; mutta en tahdo lausua Teille sitä kohteliaisuutta, että väittäisin uskovani sen kiinnittävän mieltänne; joten voitte tulla kymmeneltä tai puoli-yhdeltätoista, jolloin kaikki illan vakavat asiat ovat ohi.
"No, on sitä häikäilemättömyyttä", sanoi loordi Worthington, keskeyttäen lukemisensa. "Tuo naisväki luulee, että koska nautin elämästä järjellisellä tavalla, en osaa erottaa taulun takapuolta etupuolesta tai kirjan sisäpuolta kansista. Menen lyönnilleen kello yhdeksän."
Otaksun, ettei kukaan Teidän tuttavistanne harrasta taidetta. Ettekö voisi tuoda minulle kuuluisuuden tai pari! Haluaisin kovin mielelläni saada herra Abendgasselle niin hyvän kuulijakunnan kuin mahdollista. Kuitenkaan ei hänellä näinkään tule olemaan syytä valittaa, sillä voin imarrella itseäni vakuuttamalla saaneeni jo lupiin erittäin arvokkaan seuran. Jos kuitenkin voitte lisätä vielä jonkun mainehikkaan nimen luettelooni, niin tehkää se kaikella muotoa.
"Hyvä on, rouva Hoskyn", sanoi loordi Worthington, katsoen ovelasti hölmistyneeseen Bedfordiin. "Te tulette saamaan kuuluisuuden — oikein todellisen — ei mitään vanhoja, homeisia saksalaisia — jos vain voin saada hänet tulemaan. Jos joku hänen väestään ei pidä hänestä, niin he voivat sanoa sen hänelle. Vai mitä, Bedford?"
VI LUKU.
Seuraavana iltana Lydia ja Alice saapuivat rouva Hoskynin taloon Campden Hill Roadin varrelle muutamia minuutteja ennen kello kymmentä. He tapasivat loordi Worthingtonin etupuutarhassa tupakoimassa ja juttelemassa herra Hoskynin kanssa. Hän heitti pois sikaarinsa ja palasi sisään molempien naisten seurassa, jotka huomasivat hänen olevan hiukan viinin kiihoittamana. He menivät sivuhuoneeseen riisumaan viittojaan, jättäen hänet portaiden juurelle. Silloin he kuulivat jonkun tulevan alas ja puhuttelevan häntä kiihtyneenä. "Worthington, Worthington. Hän on alkanut pitää puhetta koko seurueelle. Hän nousi ylös samassa kuin ukko Abendgasse istui alas. Miksi hitossa tilasit samppanjaa päivällisillä?"
"Sh-sh-sh! Eihän toki! Tulehan mukaani; koetetaan saada hänet pois hiljaisuudessa."