Cashel ei vastannut, mutta hänen kasvonsa tummenivat pahaenteisesti.
"Minun on puhuttava hiukan tohtorille, ennenkuin lähden", lisäsi rouva Byron istuutuen jälleen. "Voit palata nyt leikkiisi. Hyvästi, Cashel." Ja hän kohotti jälleen kasvonsa suudeltaviksi.
"Hyvästi", sanoi Cashel käheästi, kääntyen ovea kohti, ikäänkuin ei olisi huomannut äitinsä liikettä.
"Cashel!" sanoi rouva Byron painokkaan kummastuneesti. "Murjotatko sinä?"
"Enkä", tokaisi Cashel vihaisesti. "Enhän ole sanonut mitään. Käytökseni ei kai ole kyllin hieno. Olen pahoillani siitä, mutta en voi sitä auttaa."
"Hyvä on", sanoi rouva Byron lujasti. "Saat mennä. Minä en ole tyytyväinen sinuun."
Cashel asteli ulos huoneesta ja läimäytti oven kiinni jälkeensä. Portaiden juurella hänet pysähdytti noin vuoden verran häntä nuorempi poika, puhutellen häntä innokkaasti.
"Kuinka paljon hän antoi sinulle?" kuiskasi hän.
"Ei penniäkään", vastasi Cashel hammasta purren.
"Totta vie!" huudahti toinen, syvästi pettyneenä. "Se oli sikamaisen raukkamaista."