Paholainen. Tietysti ette. Mutta oletteko varma että hänen olisi siellä ikävä? Tietysti te ymmärrätte sen parhaiten, tehän hänet alkujaan tänne saatoittekin, ja meillä oli mitä suurimmat toiveet hänestä. Meidän paras seurapiirimme suosi hänen mielipiteitään erittäin suuresti. Ja muistattehan kuinka hyvin hän lauloi? (Paholainen alkaa laulaa nenä-äänisellä ooppera-baritonilla, joka värisee siksi että hän on ikuisista ajoista asti käyttänyt väärin ranskalaista laulutapaa).
Vivan le femmine!
Viva il buon vino!
Kuvapatsas (tarttuen samaan nuottiin oktavia ylempänä kontra tenorillaan).
Sostegno e gloria
D'umanità.
Paholainen. Juuri niin. Nyt hän ei koskaan enää laula meille.
Don Juan. Sitä ei siedä valittaa. Helvetti on täynnä musiikin harrastajia. Musiikki on tuomittujen viina. Eikö yksi kadotettu sielu saisi olla ehdoton raitis?
Paholainen. Te pilkkaatte taiteista jalointa!
Don Juan (kylmällä ylenkatseella). Te puhutte kuin hysteerinen nainen, joka koettaa imarrella viulun vinguttajaa.
Paholainen. En suutu. Minä vain säälin teitä. Teillä ei ole mitään sielua ettekä ymmärrä ollenkaan mitä menetätte. Te taasen herra komendantti, olette syntynyt säveltaiteilijaksi. Kuinka ihanasti te laulatte! Mozart ihastuisi, jos hän vielä olisi täällä, mutta hänkin tyhmistyi ja läksi taivaaseen. On vallan omituista kuinka nuo viisaat miehet, joiden olisi varmaan luullut saavuttavan yleistä suosiota täällä, ovat näyttäytyneet yhteiskunnallisesti epäonnistuneiksi, aivan niinkuin Don Juan.
Don Juan. Olen todellakin pahoillani että olen yhteiskunnallisesti epäonnistunut.