Paholainen. Niin ovat. Etelämaalaiset tavallisesti jättävät koko laitoksen ja tulevat tänne juuri niinkuin tekin. Mutta englantilaiset eivät todellakaan näy tietävän milloin he ovat tuiki onnettomia. Englantilainen aina luulee olevansa siveellinen, kun hän onkin vain ikävystynyt.
Kuvapatsas. Sanalla sanoen tyttäreni, jos menet taivaaseen ilman sopivia ominaisuuksia, ei sinulla tule olemaan hauskaa.
Ana. Ja kuka uskaltaa väittää että minulla ei ole sopivia ominaisuuksia taivaaseen? Kaikkein arvokkaimmat kirkkoruhtinaat eivät koskaan ole sitä epäilleet. Velvollisuuteni itseäni kohtaan vaatii minua heti lähtemään tästä paikasta.
Paholainen (loukkaantuneena). Kuten suvaitsette Señora. Olisin luullut teillä olevan enemmän aistia.
Ana. Isä, toivon että seuraat minua. Et voi jäädä tänne. Mitä ihmiset sanoisivat?
Kuvapatsas. Ihmiset! Paraat ihmiset ovat täällä — kirkkoruhtinaat ja muut. Niin harva menee taivaaseen ja niin monta tulee tänne että autuaat, joita muinoin nimitettiin taivaallisiksi sotajoukoiksi, nykyjään ovat vähenemistään vähentyvänä vähemmistönä. Pyhimykset, kirkkoisät ja entisten aikojen valitut ovat nykyajan tyhmyreitä, intoilijoita, epäsuosiossa olevia.
Paholainen. Se on totta. Alusta alkaen tiesin että ajan pitkään pääsisin voitolle pelkästään yleisen mielipiteen painosta, huolimatta pitkästä panettelusodasta jota käytiin vastaani. Luomakunta on pohjaltaan perustuslaillinen, ja kun on niin suuri enemmistö kuin minulla, ei minua voida iankaiken pitää erillään hallituksesta.
Don Juan. Arvelen Ana, että teidän on paras pysyä täällä.
Ana (mustasukkaisesti). Ette siis tahdo minua tulemaan kanssanne.
Don Juan. Ettehän toki tahtone astua taivaaseen minun kaltaiseni kadotetun olennon seurassa!