Paholainen (ivallisesti). Mitä! Oletteko katolilainen Señor Don Juan! Hurskas! Onnittelen teitä!
Kuvapatsas (vakavasti). So-soh! Sotilaana minä en siedä että kirkkoa pilkataan.
Don Juan. Olkaa huoleti, herra komendantti. Katolisen kirkon aate tulee elämään kauemmin kuin islam, kauemmin kuin risti, kauemmin kuin tuo typerien, koulupoikamaisten tappelijain vulgääri korujoukko, jota te nimitätte armeijaksi.
Kuvapatsas. Juan, te pakoitatte minun vaatimaan teitä vastaamaan sanoistanne.
Don Juan. Se on turhaa. En osaa miekkailla. Jokainen aate, jonka edestä ihminen on valmis kuolemaan, on katolinen aate. Kun espanjalainen vihdoinkin oppii ettei hän ole sen parempi kuin sarasenilainen, eikä hänen profeettansa sen parempi kuin Mahomet, silloin hän nousee katolisempana kuin koskaan ja antaa henkensä maailman vapauden ja yhdenvertaisuuden edestä, taistellen barrikaadilla, joka on rakennettu sen likaisen hökkelin yli, missä hän ennen näki nälkää.
Kuvapatsas. Tyhjää puhetta!
Don Juan. Se mitä sanotte tyhjäksi puheeksi, on ainoa jonka edestä ihmiset ovat valmiit kuolemaan. Myöhemmin vapaus ei tule enää olemaan kyllin katolista. Silloin ihmiset antavat henkensä inhimillisen täydellisyyden edestä ja uhraavat mielellään vapautensakin sen hyväksi.
Paholainen. Niinpä kyllä. Kyllä he aina keksivät syitä tappaa toisiaan.
Don Juan. Entä sitten? Ei se ole kuolema, joka jotain merkitsee, vaan kuoleman pelko. Ei tappaminen eikä kuoleminen meitä alenna, vaan halpamainen elämä ja alentumistilan tuottamien palkkojen ja etujen vastaanottaminen. Ennemmin kymmenen kuollutta miestä kuin yksi elävä orja ja hänen herransa! Kerran tulee aika, jolloin ihmiset nousevat taisteluun, isä poikaa vastaan ja veli veljeä vastaan, ja surmaavat toisensa tuon suuren katolisen aatteen, orjuuden poistamisen hyväksi.
Paholainen. Niin — silloin kun se vapaus ja yhdenvertaisuus, josta te tässä saarnailette on saattanut vapaat valkoiset kristityt yhtä halvoiksi työmarkkinoilla, kuin mustat orjapakanat, joita nyt myydään tukuttain huutokaupalla.