Kuvapatsas. Minulta vaadittiin semmoista menettelyä, Juan. Sillä lailla asiat ovat järjestetyt maan päällä. Minä en ollut mikään yhteiskunnan parantaja ja menettelin aina niinkuin gentlemannien oli tapana.
Don Juan. Sillä voitte ehkä puolustaa sitä että hyökkäsitte kimppuuni, mutta ette ikinä sitä julkeata ulkokultaisuutta, että yhä vieläkin esiinnytte kuvapatsaana.
Kuvapatsas. Se on kaikki seurauksena menostani taivaaseen.
Paholainen. En vieläkään käsitä, Señor Don Juan, että nuo kohtaukset teidän ja herra komendantin maallisessa elämässä mitenkään saattavat häpeään minun mielipiteitäni elämästä. Sanon vielä kerran, että täällä teillä on kaikki mitä etsitte, eikä mitään siitä, joka oli teille vastenmielistä.
Don Juan. Päinvastoin, minulla on täällä kaikki, joka oli minulle vastenmielistä, eikä mitään, jota en olisi koettanut ja kevyeksi löytänyt. Sanon teille että niin kauan kuin voin aavistaa jotain parempaa kuin oma itseni, en voi saada rauhaa ellen koeta saada sitä esiin tai ainakin raivata tietä sille. Se on minun elämäni laki. Siten minussa työskentelee elämän lakkaamaton pyrintö korkeampaan ilmaisumuotoon, laajempaan, syvempään, voimakkaampaan itsetietoisuuteen ja selvempään itsensä ymmärtämiseen. Tuon tarkoituksen ylemmyys se oli, joka supisti rakkauden minulle pelkäksi hetken huviksi, taiteen pelkäksi aistimieni kouluksi ja uskonnon laiskuuden puolustukseksi, koska se oli asettanut meille Jumalan, joka katsoi maailmaa ja näki että se oli sangen hyvä, vaikka toiselta puolen minun vaistoni, joka katsoi minun silmilläni maailmaa, näki että sitä saattoi parantaa. Sanon teille, että oman iloni, oman terveyteni, oman menestykseni haussa en ole koskaan tuntenut onnea. Ei se ollut lempi, joka syöksi minut naisen käsiin, vaan väsymys, nääntymys. Kun lapsena löin pääni kiveen, juoksin lähimmän naisen luo ja itkin pois tuskani hänen esiliinaansa. Kun kasvoin aikamieheksi ja satutin sieluni raakuuksiin ja tyhmyyksiin, joitten kanssa minun piti taistella, menettelin juuri samoin kuin lapsena. Olen nauttinut myöskin lepoajastani, voimistumisajastani, rauhastani, vieläpä nääntymisajastanikin taistelun jälkeen, mutta mieluummin kahlaisin kaikkien osastojen läpi tuossa mielettömässä italialaisessa infernossa, kuin Europan huvituksien läpi. Siksi tämä ikuisen hauskuuden asuinpaikka on käynyt niin kuolettavaksi minulle. Se on tuon vaiston puute teissä, joka on tehnyt teistä sen omituisen epäsikiön, jota nimitetään Paholaiseksi. Nimenne Kiusaaja, olette saanut siitä menestyksestä, jolla olette vetänyt ihmisten huomion pois heidän oikeasta tarkoituksestaan — tarkoituksesta, joka jossakin määrin on sama kuin minunkin — teidän tarkoitukseenne. Se seikka juuri, että he täyttävät teidän tahtonne, tai oikeammin sanoen huojuvat teidän tahdottomuutenne mukana, eivätkä täytä omaa tahtoaan, on tehnyt heistä tuollaisia tyytymättömiä, petollisia, rauhattomia, teeskenteleviä, kärttyisiä, kurjia olentoja.
Paholainen (loukkaantuneena). Señor Don Juan te olette epäkohtelias ystävilleni.
Don Juan. Hyh! Miksi minun pitäisi olla kohtelias heille tai teille? Tässä valheen pesässä pari totuutta ei haittaa. Teidän ystävänne ovat kaikki typeristä typerimpiä. He eivät ole kauniita, he ovat vain koristeltuja. He eivät ole puhtaita, he ovat vain parturin silittämiä ja tärkkipaitaisia. He eivät ole arvokkaita, he ovat vain muodikkaasti puettuja. He eivät ole sivistyneitä, he ovat ainoastaan tutkintojen suorittaneita. He eivät ole uskonnollisia, he ovat vain kirkossa kävijöitä. He eivät ole siveellisiä, he ovat vain ulkonaisia tapoja noudattavia. He eivät ole hyväavuisia, he ovat ainoastaan pelkureita. He eivät ole edes pahojakaan, he ovat vain raihnaisia. He eivät ole taiteellisia, he ovat ainoastaan hekumallisia. He eivät ole menestyviä, he ovat vain rikkaita. He eivät ole uskollisia, he ovat vain palvelevia; ei tunnollisia, vaan ainoastaan lammasmaisia; ei yleishengen elähyttämiä, vaan ainoastaan isänmaallisia; ei urhoollisia, vaan ainoastaan riidanhaluisia; ei päättäväisiä, vaan ainoastaan itsepäisiä; ei voimakkaita, vaan ainoastaan vallanhaluisia; ei itsensä hillitseviä, vaan ainoastaan tylsiä; ei itseään kunnioittavia, vaan ainoastaan turhamielisiä; ei yhteiskunnallisia, vaan ainoastaan seuraelämää hakevia; ei osanottavia, vaan ainoastaan kohteliaita; ei viisaita, vaan ainoastaan mielipiteillä täytettyjä; ei edistystä rakastavia, vaan ainoastaan kapinallisia; ei mielikuvitusta omistavia, vaan ainoastaan taikauskoisia; ei oikeutta hakevia, vaan ainoastaan kostonhaluisia; ei jalomielisiä, vaan ainoastaan sovinnollisia; ei järjestykseen harjaantuneita, vaan ainoastaan masennettuja; eikä vähääkään vilpittömiä — jok'ikinen heistä on valehtelija sielunsa ytimeen asti.
Kuvapatsas. Teidän sanatulvanne on vallan hämmästyttävä, Juan. Olisinpa minä voinut puhua tuolla lailla sotureilleni!
Paholainen. Ja kumminkin se on pelkkää lorua vain. Kaikkea tuota on ennen sanottu, mutta mitä muutoksia se on tuottanut? Paljonko maailma siitä on välittänyt?
Don Juan. Niin, se on pelkkää lorua. Mutta miksi se on pelkkää lorua? Siitä syystä, ystäväni, että kauneus, puhtaus, rehellisyys, uskonto, siveys, taide, isänmaallisuus, urhoollisuus ja paljon muuta ovat ainoastaan sanoja, joita minä tai kuka muu tahansa voi kääntää nurin niinkuin hansikkaan. Jos ne olisivat tosiasioita, täytyisi teidän myöntää syytökseni todeksi, mutta onneksi teidän itsekunnioituksellenne, perkeleellinen ystäväni, ne eivät ole tosiasioita. Kuten sanotte, ne ovat pelkkiä sanoja vain, hyödyllisiä, koska niillä voi houkutella raakalaisia sivistykseen ja sivistyneitä köyhiä alistumaan ryöstettäviksi ja orjuutettaviksi. Siinä on hallitsevan luokan perhesalaisuus, ja jos me, jotka kuulumme tuohon luokkaan, koettaisimme hankkia enemmän elämää maailmalle, sen sijaan että nyt koetamme hankkia enemmän valtaa ja mukavuutta kurjille itsellemme, niin tuo salaisuus tekisi meidät suuriksi. Koska minä nyt aatelismiehenä olen osallinen tuossa salaisuudessa, ajatelkaappa kuinka väsyttävältä minusta täytyy tuntua teidän ikuinen veisunne kaikista noista koruavuista, ja kuinka likaisen kamalaa on uhrata henkeään semmoisen edestä! Jos te edes itse uskoisitte siveysnäytelmäänne siksi paljon, että osaisitte näytellä taitavasti, olisi sitä edes hauska katsella. Mutta te ette usko. Te petätte joka tempussa, ja jos vastustajanne pettää vielä enemmän, hyökkäätte hänen päällensä ja koetatte surmata hänet.