Paholainen. Ei mitään, ystäväni. Te arvelette että koska teillä on tarkoitus, pitää luonnollakin olla. Yhtä hyvin voisitte otaksua että luonnollakin on sormet ja varpaat, koska teilläkin on.
Don Juan. Mutta minulla ei olisi sormia eikä varpaita, ellei niillä olisi mitään tarkoitusta. Ja minä, hyvä ystävä, olen yhtä paljon osa luonnosta, kuin omat sormeni ovat osa minusta. Niinkuin sormeni on se elin jolla tartun miekkaan ja mandoliniin, ovat aivoni se elin, jolla luonto koettaa ymmärtää itseään. Koirani aivot palvelevat ainoastaan koirani tarkoituksia, mutta minun aivoni työskentelevät saavuttaakseen tietoa, joka ei minua personallisesti hyödytä ollenkaan, vaan saattaa ruumiini minulle katkeraksi ja huononemiseni sekä kuolemani onnettomuudeksi. Ellei minulla olisi tarkoitusta itseni ulkopuolella, olisi minun parempi olla kyntömies kuin filosofi, sillä kyntömies elää yhtä kauan kuin filosofi, syö enemmän, nukkuu paremmin ja nauttii valitsemastaan vaimosta vähemmällä epäluulolla. Tuohon on syynä se että filosofi on Elämän Voiman kourissa. Tämä Elämän Voima sanoo hänelle: "Minä olen tehnyt tuhansia ihmeellisiä asioita tietämättäni, ainoastaan tahtomalla elää ja seuraamalla vähimmän vastustuksen johtamaa tietä. Nyt minä tahdon tuntea itseni ja tarkoitukseni ja valita tieni. Siksi minä olen tehnyt erityiset aivot — filosofin aivot — tarttumaan kiinni tuohon tietoon, aivan niinkuin maamiehen käsi tarttuu auran kurkeen minun puolestani. Siksi", niin sanoo Elämän Voima filosofille, "sinun täytyy koettaa tehdä työtä kuolemaasi asti, jolloin luon toiset aivot ja toisen filosofin jatkamaan työtä".
Paholainen. Mitä hyötyä on tiedosta?
Don Juan. Jotta voisi valita edullisimman tien, eikä vain pienimmän vastustuksen tietä. Eikö laiva purjehdi paremmin määräpaikkaansa, kuin pölkky uiskentelee tuuliajona sinne tänne? Filosofi on luonnon luotsi. Ja siinä juuri on ero meidän välillämme; olo helvetissä on uiskentelemista tuuliajona, olo taivaassa ohjaamista.
Paholainen. Karille luultavasti.
Don Juan. Mikä laiva useimmin joutuu karille tai pohjaan — tuuliajonako uiskenteleva, vai sekö jota luotsi ohjaa?
Paholainen. Hyvä, menkää menojanne Señor Don Juan. Minä olen mieluummin oma herrani, kuin minkään erehtyvän yleisen voiman heiteltävä. Minä tiedän että kauneus on hyvää katsella, musiikki hyvää kuunnella, rakkaus hyvää tuntea ja kaikki nämä hyviä ajatella ja hyvä on niistä puhella. Ja minä tiedän että hyvä harjaantuminen noissa tunnelmissa, tunteissa ja mietelmissä on samaa kuin hienontunut ja sivistynyt olento. Sanokoot minusta mitä tahansa maailman kirkoissa, niin tiedän että joka paikassa hienoissa seuroissa myönnetään, että pimeyden ruhtinas on gentlemanni. Se riittää minulle. Mitä tulee tuohon Elämän Voimaanne, jota te luulette vastustamattomaksi, on se hyvin helposti vastustettavissa, jos miehessä on vähääkään luonteen lujuutta. Mutta jos te olette luonnostanne vulgääri ja herkkäuskoinen, kuten kaikki reformaattorit, niin se heittää teidät ensin uskonnon helmaan, jossa te valelette vettä lasten päähän pelastaaksenne heidän sielunsa minun vallastani. Sitten se ajaa teidät uskonnosta tieteeseen, jossa te sieppaatte lapset pois vedenvalamisesta ja istutatte niihin tauteja pelastaaksenne heitä saamasta samoja tauteja satunnaisesti. Sitten se vie teidät politiikkaan, jossa teistä tulee turmeltuneitten virkailijoiden narri, tai kunnianhimoisten humbugien lakeija. Ja lopuksi seuraa epätoivo ja sortuminen, murtuneet hermot ja pettyneet toiveet, turha katumus tuosta pahimmasta ja tyhmimmästä tuhlauksesta ja uhrauksesta: nauttimiskyvyn tuhlauksesta ja uhrauksesta. Sanalla sanoen, rangaistus hullulle, joka ajaa takaa parempaa, ennenkuin hän on löytänyt hyvän.
Don Juan. Mutta ainakaan minun ei tule ikävä. Elämän Voiman palveluksella on siis etunsa kumminkin. Senpä tähden hyvästi Señor Paholainen.
Paholainen (ystävällisesti). Hyvästi, Don Juan. Tulen usein muistelemaan hauskoja puheitanne asioista yleensä. Toivotan teille paljon onnea. Taivas, kuten jo ennenkin sanoin, sopii muutamille. Mutta jos muuttaisitte mieltänne, niin elkää unohtako että portit tänne aina ovat avoinna katuvalle tuhlaajapojalle. Jos joskus tuntisitte sydämen lämpöä, harrasta, välitöntä rakkautta, viatonta iloa ja lämmintä, henkivää, sykkivää todellisuutta —
Don Juan. Sanokaamme lihaa ja verta yksin tein, vaikka olemmekin jättäneet nuo epäsiistit ainekset maan päälle.