Straker. Ette siis tiedä edes hänen nimeään?
Irlantilainen. Tiedän kyllä nyt kun te sen sanoitte.
Straker (hetken perästä, hämmästyksissään vanhan herran nopeista vastauksista). Mitä tarkoitatte sillä että annatte minun tuoda teidät tänne moottorivaunulla, ellette ole se henkilö, jolle toin kirjeen?
Irlantilainen. Kelle toiselle olisitte sen antanut?
Straker. Minun piti viedä se herra Ector Malonelle neiti Robinsonin käskystä. Neiti Robinson ei ole emäntäni. Minä vein kirjeen kohteliaisuudesta häntä kohtaan. Minä tunnen herra Malonen, ja hän ei ole te, ei sinne päinkään. Hotellissa sanottiin että nimenne on Ector Malone —
Malone. Hector Malone.
Straker (tyyneellä ylemmyydellä). Hector teidän omassa maassanne. Semmoista se on kun elää ikänsä kaikenlaisissa nurkkapaikoissa, niinkuin Irlannissa tai Amerikassa. Täällä sanomme Ector. Ellette ole sitä ennen huomannut, tulette kohta huomaamaan.
Puheen kasvavan kiihkon tyynnyttää Violet, joka astuu alas huvilasta puutarhan poikki portaille, tullen hyvään aikaan Malonen ja Strakerin väliin.
Violet (Strakerille). Veittekö kirjeeni?
Straker. Kyllä neiti. Vein sen hotelliin ja lähetin sisään, odottaen nuorta herra Malonea. Silloin marssii ulos tämä herra ja sanoo tulevansa kanssani. Ja koska hotellissa vakuutetaan että hän on herra Ector Malone, toin hänet tänne. Ja nyt hän puhuu vallan ristiin. Mutta ellei hän ole se jota tarkoititte, niin sanokaa sana vain. Kyllä minä hänet takaisin toimitan.