Violet. Niin kyllä. Tunnen poikanne hyvin hyvästi, herra Malone. Onko teillä mitään sitä vastaan?
Malone (hiukan nolona). E-ei, ei minulla oikeastaan ole sitä vastaan, kunhan vain tiedätte että poikani on kokonaan riippuvainen minusta, ja hänen täytyy kysyä minun mieltäni kaikissa tärkeämmissä asioissa.
Violet. Olen varma ettette tule mitenkään kohtuuttomasti häntä kohtelemaan.
Malone. Toivon samaa itsekin. Mutta teidän ikäisistänne tuntuu moni asia kohtuuttomalta, joka minusta on kohtuullista.
Violet (hiukan nytkähtäen). Mikäpä syy meidän olisi tässä teeskennellä, herra Malone. Hector tahtoo minua vaimokseen.
Malone. Arvasin kirjeestänne asian laidan. Niin, neiti Robinson, hän on oma herransa, mutta jos hän menee naimisiin teidän kanssanne, ei hän saa minulta penniäkään. (Hän ottaa pois silmälasinsa ja asettaa ne taskuunsa kirjeen kanssa).
Violet (jotenkin synkästi). Se ei ole juuri imartelevaa minulle, herra Malone.
Malone. En sano mitään teistä, neiti Robinson. Uskon mielelläni että olette rakastettava ja suloinen nuori neiti. Mutta minulla on toisia tuumia Hectoriin nähden.
Violet. Mutta ehkä ne eroavat Hectorin omista tuumista, herra Malone.
Malone. Se on mahdollista. Silloin hän saa tulla toimeen ilman minua, siinä kaikki. Otaksun että olette valmistautunut siihen. Kun nuori neiti pyytää nuorta miestä kiiruhtamaan luokseen pian, pian, pian, ei raha tunnu merkitsevän paljoa, mutta rakkaus sitä enemmän.