Tanner. Sinäkö siis olet se kadonnut aviomies! Toinen siveellinen petturi! (Hän lyö otsaansa ja vaipuu Malonen tuolille).
Malone. Olet mennyt naimisiin ilman minun suostumustani!
Ramsden. Olette tieten tahtoen pettänyt meitä, hyvä herra!
Hector. Kas niin. Olen kuullut vallan tarpeeksi soimauksia jo. Violet ja minä olemme naimisissa ja sillä hyvä. Sanokaa nyt sanottavanne jokainen.
Malone. Minä kyllä sanon sanottavani. Hän on ottanut miehekseen kerjäläisen.
Hector. Eipäs, vaan työmiehen! (Hänen amerikkalainen ääntämisensä antaa tuolle sanalle tavattoman vaikuttavan sävyn). Minä alan tehdä työtä elatuksekseni vielä tänä päivänä!
Malone (irvistäen vihaisesti). Helppohan sinun on alkaa, kun lienet eilen tai tänä aamuna saanut vekselin minulta. Odotahan kunnes olet sen tuhlannut. Silloin ehkä röyhkeytesi laimentuu.
Hector (vetää esiin kirjeen lompakostaan). Tässä se on. (Heittää sen isälleen). Vie nyt vekselisi ja itsesi myös pois elämästäni. En välitä vekseleistäsi enkä itsestäsi. En myy kenellekään oikeutta loukata vaimoani tuhannesta dollarista.
Malone (syvästi loukkaantuneena ja täynnä levottomuutta). Hector, sinä et tiedä mitä köyhyys on.
Hector (kiihkeästi). Tahdon oppia tietämään. Tahdon olla mies. Violet, tule kanssani omaan kotiisi. Minä pidän sinusta huolen.