Octavius (hypäten puutarhasta ruohokentälle ja juosten Hectorin vasemmalle puolelle). Anna minun puristaa kättäsi ennenkuin menet, Hector. Ihaelen ja kunnioitan sinua enemmän kuin voin sanoa. (Hän on liikutettu melkein kyyneliin puristaessaan Hectorin kättä).
Violet (myöskin miltei kyynelissä, mutta harmista). Oh, elä ole idiootti, Tavy. Hector on juuri yhtä kykenevä työmieheksi kuin sinäkin.
Tanner (nousten tuolilta toisella puolen Hectoria). Olkaa huoleti, Hectorin ei tarvitse ruveta maata kuokkimaan, rouva Malone. (Hectorille). Ei ole hätääkään pääomasta, jolla voit alottaa. Pidä minua ystävänäsi ja käytä luottoani.
Octavius (tunteellisesti). Ja minun myöskin.
Malone (kiihkeällä mustasukkaisuudella). Kuka teidän mokomia rahojanne tarvitsee? Miksi hän käyttäisi kenenkään muun luottoa kuin oman isänsä? (Tanner ja Octavius vetäytyvät pois, Octavius hiukan loukkaantuneena, Tanner rauhallisena, koska raha-asiat selvisivät. Violet katsoo ylös toivokkaana). Hector poikaseni, elä ole noin äkkipikainen. Olen pahoillani sanoistani. En tarkoittanut loukata Violetia. Peräytän joka sanan. Hän on juuri sopiva puoliso sinulle.
Hector (taputtaa häntä olalle). Hyvä on, isä ukko. Ollaan ystäviä taas. Mutta rahaa en huoli keltään.
Malone (rukoillen nöyrästi). Elä ole kova minulle Hector. Soisin mieluummin että riitelisit kanssani ja ottaisit rahani, kuin että rupeat ystäväksi ja näet nälkää. Et tiedä millainen maailma on, mutta minä sen tiedän.
Hector. En, en, en! Se asia on päätetty eikä muutu. (Hän kulkee isänsä ohi Violetin luo). Kas niin, rouva Malone, nyt lähdet kanssani hotelliin ja otat oikean paikkasi maailmankin nähden.
Violet. Mutta minun täytyy ensin käskeä Davista pakkaamaan tavaroitani, kultaseni. Menehän nyt edellä ja koeta saada minulle huone, jonka ikkunat ovat puutarhaan päin. Puolen tunnin perästä tulen.
Hector. Hyvä on! Syöthän päivällistä kanssamme isä?