Octavius. Olisin kauhulla työntänyt luotani pienimmänkin epäluulon, jos sinä vain voisit ajatella ja tuntea luonnollisella tavalla. Anteeksi, Jack!
Tanner. Minulta pyydät anteeksi! Tyhjiä! Istukaamme siis pitämään perheneuvottelua. (Hän istuu. Muut seuraavat hänen esimerkkiään, enemmän tai vähemmän vastustellen). Violet on tekevä valtiolle palveluksen, siis meidän tulee lähettää hänet maasta pois niinkuin rikollisen, kunnes kaikki on ohi. Mitä yläkerrassa neuvotellaan?
Anna. Violet on taloudenhoitajan huoneessa — itsekseen, tietysti.
Tanner. Miksi ei salissa?
Anna. Elä ole järjetön, Jack. Neiti Ramsden on salissa äidin kanssa tuumimassa mitä on tehtävä.
Tanner. Ahaa! Taloudenhoitajan huone on jonkunmoinen kurituskoppi, ja vanki saa odottaa siellä tuomariensa päätöstä. Senkin vanhat marakatit!
Anna. Jack!
Ramsden. Te olette parastaikaa juuri tuon toisen vanhan marakatin katon alla, hyvä herra. Minun sisareni on tämän talon emäntä.
Tanner. Ja hän panisi minutkin taloudenhoitajan huoneeseen, jos hän vain uskaltaisi, Ramsden. Mutta kaikissa tapauksissa otan takaisin marakattinimen. Marakateilla olisi enemmän järkeä. — Anna, holhoojanasi käsken sinut heti menemään Violetin luo ja olemaan hänelle erityisen ystävällinen.
Anna. Minä olen ollut hänen luonaan, Jack. Ikävä sanoa, pelkään että hän tulee hyvin itsepäisesti vastustamaan menemistä ulkomaille. Minusta Tavyn pitäisi puhua hänelle siitä.