Anna. Siveystuntomme hallitsee tunnetta, Jack. Elä ole tyhmä.
Tanner. Siveystuntomme! Ja eikö se muka ole tunnetta? Pitääkö paholaisen saada kaikki tunteet aivan niinkuin hyvät tuuletkin? Ellei se ole tunnetta — ellei se olisi mahtavin kaikista tunteista niin toiset tunteet lakaseisivat sen pois niinkuin hurrikanimyrsky kuivan lehden. Se on juuri tuon tunteen syntyminen, joka muuttaa lapsen mieheksi.
Anna. On muitakin tunteita, Jack. Hyvin voimakkaita.
Tanner. Kaikki muut tunteet olivat minussa jo sitä ennen, mutta ne olivat mitättömiä ja ilman päämäärää — vain lapsellista ahneutta ja julmuutta, uteliaisuutta ja kuvittelua, tapoja ja taikauskoa — muodotonta ja naurettavaa täysikasvuiselle järjelle. Kun ne kaikki äkkiä alkoivat loistaa kuin vasta sytytetyt liekit, ei valo ollut heidän omansa, vaan koittavan siveellisen tunteen paistetta. Se antoi niille arvoa, se antoi niille tietoisuuden ja merkityksen, se antoi niille ruokahalun ja järjesti ne tarkoitus- ja periaatearmeijoiksi. Sieluni syntyi siitä tunteesta.
Anna. Huomasin että kävit järkevämmäksi. Sinä olit tavattoman hävittävä olento sitä ennen.
Tanner. Hävittävä! Eikö mitä. En ollut muuta kuin vallaton.
Anna. Olit kyllä, Jack, juuri hävittävä sinä olit. Sinä turmelit kaikki vesat katkomalla oksien päät puumiekalla. Sinä särit lasit kurkkulavoista lingollasi. Sinä pistit tuleen heinäsuovan ja poliisi otti kiinni Tavyn, joka juoksi pakoon, kun hän ei saanut sinua estetyksi. Sinä —
Tanner. Huh! huh! huh! Nuo olivat kaikki tappeluita, piirityksiä, sotatemppuja, jotta saattaisimme suojella skalppejamme punaisilta indianeilta! Sinulla ei ole ollenkaan mielikuvitusta, Anna. Minä olen kymmenen kertaa hävittävämpi nyt kuin silloin. Siveellinen tunne on ottanut johtaakseen hävittäväisyyttäni siveellisiä päämääriä kohti. Minusta on tullut reformaattori, ja kuten kaikki reformaattorit, minäkin olen kuvienhävittäjä. Minä en enää säre kurkkulavojen laseja enkä polta heinäsuovia: minä sären uskontoja ja turmelen epäjumalia.
Anna (ikävystyneenä). Pelkään että olen liian naisellinen nähdäkseni mitään järkeä hävityksessä, hävittäminen ei voi muuta kuin hävittää.
Tanner. Niin, sepä se juuri onkin hyödyllistä. Rakentaminen ahtaa maan täyteen kaikenlaisia laitoksia, joita ahertajat keksivät. Hävittäminen puhdistaa sen ja hankkii meille hengittämistilaa ja vapautta.