Anna (vakavasti). Kuinka väärässä sinä olet! Minä olisin tehnyt vaikka mitä tähtesi.
Tanner. Vaikka mitä, paitsi päästänyt minut irti sinusta. Silloinkin kuin vaistosi oli opettanut sinulle tuon kirotun naisten tempun koota velvollisuuksia miehen niskoille, ja heittää itsensä täydellisesti ja avuttomasti hänen armoilleen, kunnes mies vihdoin ei uskalla astua askeltakaan juoksematta ensin kysymään lupaa siltä samalta naiselta. Tunnen poika raukan, jonka hartain toivo on juosta pakoon vaimostaan. Vaimo estää häntä uhkaamalla heittäytyä sen veturin muserrettavaksi, joka vetää karkurin junaa. Niin tekevät kaikki naiset. Jos me koetamme mennä jonnekin, jonne eivät tahdo päästää meitä, ei mikään laki ole meitä estämässä, mutta kun astumme ensimäisen askeleen on heidän rintansa jalkaimme alla, heidän ruumiinsa pyörien alla lähtiessämme. Ei mikään nainen ole koskaan minua orjuuttava sillä lailla.
Anna. Mutta Jack, ethän voi kulkea maailman läpi ottamatta huomioon muitakin ihmisiä hiukan.
Tanner. Tietysti. Mutta mitä muita ihmisiä? Tuo muuten ihmisten huomioonottaminen - tai oikeastaan halpamainen pelko, jota me sanomme huomioonottamiseksi — se juuri tekee meistä sentimentaalia orjia. Sinun ottaminen huomioon, esimerkiksi, merkitsee samaa kuin luopuminen omasta tahdostaan sinun tahtosi hyväksi. Entäpäs jos sinun tahtosi olisi huonompi kuin minun? Opetetaanko naisia paremmin kuin miehiä, vai huonomminko? Opetetaanko äänestäjäjoukkioita paremmin kuin valtiomiehiä, vai huonomminko? Huonommin tietysti kummassakin tapauksessa. Ja millaiseksi maailma muuttuu kun valtiomiehet ottavat huomioon äänestäjälaumojaan ja yksityiset miehet vaimojaan? Mitä merkitsevät kirkko ja valtio tähän aikaan? Samaa kuin nainen ja veronmaksaja.
Anna (tyynesti). Minusta on niin hauska että ymmärrät politiikkaa, Jack. Siitä on sinulle varmaan paljon hyötyä, jos pääset parlamenttiin. (Tanner lyyhistyy kohoon niinkuin puhkaistu rakko). Mutta minusta on ikävää että arvelit minun vaikutustani huonoksi.
Tanner. En sanonut sitä huonoksi. Huono tai hyvä — minä en tahtonut mukaantua sen alaiseksi, enkä tahdo nytkään.
Anna. Eihän kukaan sitä pyydäkään Jack. Minä vakuutan — todellakin vakuutan — etten välitä omituisista mielipiteistäsi vähääkään. Tiedäthän että me kaikki olemme kasvatetut vapaamieliseen suuntaan. Miksi sinä siis välttämättömästi tahdot pitää minua ahdasmielisenä?
Tanner. Siinähän vaara juuri onkin. Minä tiedän että sinä et välitä, siitä syystä että olet saanut selville ettei se tee mitään. Boa constrictor ei välitä vähääkään härän mielipiteistä kietouduttuaan sen ympärille.
Anna (nousten ja äkkiä ymmärtäen). Oo-oo-oo! Nyt minä ymmärrän miksi varoitit Tavya kutsumalla minua boa constrictoriksi. Ukki kertoi minulle. (Hän nauraa ja heittää boansa Tannerin kaulaan). Eikö se tunnu suloiselta ja pehmeältä Jack?
Tanner. Sinä kauhea nainen! Aiotko heittää pois ulkokullaisuutesikin?