Anna. En ole koskaan ulkokullattu sinun kanssasi, Jack. Oletko suuttunut? (Hän vetää pois boan ja heittää sen tuolille). Ehkä minun ei olisi pitänyt tehdä sitä.
Tanner (ylenkatseellisesti). Hyh! teeskentelyä! Miksi et olisi tehnyt niin, jos se kerran huvitti sinua?
Anna (kevyesti). Siksi — siksi että luulen sinun tarkoittaneen boa constrictorilla oikeastaan tätä (hän kietoo käsivartensa Tannerin kaulaan).
Tanner (tuijottaen häneen). Suurenmoinen julkeus! (Anna nauraa ja taputtaa hänen poskiaan). Ja ajatteleppas että jos mainitseisin tästä kohtauksesta, ei ainoakaan sielu uskoisi minua, mutta jos sinä syyttäisit siitä minua, ei kukaan uskoisi vastaväitteitäni.
Anna (siirtäen pois käsivartensa hyvin arvokkaasti). Sinä olet parantumaton Jack. Mutta sinun ei pitäisi laskea leikkiä meidän mieltymyksestämme toisiimme. Ei kukaan voi ymmärtää sitä väärin. Ethän sinä ainakaan ymmärrä sitä väärin, toivon mä.
Tanner. Vereni selittää sen minulle, Anna. Raukka, raukka Ricky Ticky Tavy!
Anna (katsahtaen häneen äkkiä aivan kuin tämä olisi uusi näkökohta). Ethän vain lienee kyllin typerä ollaksesi mustasukkainen Tavylle?
Tanner. Mustasukkainen! Mistä syystä? Mutta minä en ihmettele että kahlehdit häntä niin lujasti. Minäkin tunnen kahleitten kiristyvän ympärilläni, vaikka sinä vain leikit kanssani.
Anna. Luuletko että minulla on tosi tarkoituksia Tavyyn nähden?
Tanner. Tiedän että sinulla on.