Anna (vakavasti). Ole varuillasi, Jack. Sinä teet Tavyn hyvin onnettomaksi, jos annat hänelle väärän käsityksen minusta.
Tanner. Ole huoleti, ei hän enää pääse sinua pakoon.
Anna. Usein mietin että oletkohan sinä todellakin viisas mies.
Tanner. Kas niin. Mistä tämä äkkinäinen epäluulo?
Anna. Sinä näytät ymmärtävän kaikki, jota minä en ymmärrä, mutta sinä olet täydellinen kehtolapsi niissä asioissa, joita minä tosiaankin ymmärrän.
Tanner. Sen saat ainakin uskoa, että minä ymmärrän, mitä Tavy tuntee sinua kohtaan.
Anna. Ja luuletko myöskin ymmärtäväsi, mitä minä tunnen Tavya kohtaan?
Tanner. Minä tiedän liiankin hyvin kuinka Tavy raukan käy.
Anna. Minä nauraisin sinulle Jack, ellen muistaisi isä vainajata. Muista se! Tavysta tulee hyvin onneton.
Tanner. Niin tulee, mutta hän ei tule itse tietämään sitä, poika raukka. Hän on tuhat kertaa liian hyvä sinulle. Siitä on johtuva hänen elämänsä suurin erehdys sinun suhteesi.