Anna. Luulen että miehet erehtyvät enemmän siksi että he ovat liian viisaita, kuin siksi että he ovat liian hyviä (hän istuutuu ja osoittaa ylenkatsettaan koko miessukua kohtaan olkapäitten soman sorealla asennolla).
Tanner. Tiedän vallan hyvin ettet välitä paljoa Tavysta. Mutta maailmassa on aina niin että toinen suutelee ja toinen sallii itseään suudeltavan. Tavy suutelee, ja sinä vain käännät poskesi suudeltavaksi, ja sitten heität hänet pois, jos tapaat paremman.
Anna (loukkaantuneena). Sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa tuommoista minulle, Jack. Se ei ole totta eikä se ole hienotuntoista. Jos sinä ja Tavy tahdotte ymmärtää minut väärin, ei syy ole minun.
Tanner (katuvana). Anteeksi minun karkeuteni, Anna. Se kohdistuu pahaan maailmaan, ei sinuun. (Anna katsahtaa häneen tyytyväisenä ja anteeksiantavana. Tanner muuttuu heti varovaksi). Sama se. Toivoisin vain että Ramsden palaisi. En koskaan tunne itseäni varmaksi sinun seurassasi. Sinussa on semmoinen pirullinen viehätys — ei, ei se ole viehätystä vaan kekseliästä voimaa. (Anna nauraa). Juuri noin — sinä tiedät sen itse ja ylpeilet siitä. Julkisesti, häpeämättä ylpeilet siitä.
Anna. Mikä kauhea liehakoitsija sinä olet, Jack!
Tanner. Liehakoitsija!! Minä!!!
Anna. Niin juuri liehakoitsija. Sinä koetat aina suututtaa ja loukata ihmisiä, mutta sinä et koskaan todella aio päästää heitä irti itsestäsi.
Tanner. Nyt minä soitan kelloa. Tämä keskustelu on mennyt pitemmälle kuin aioin.
Ramsden ja Octavius palaavat takaisin neiti Ramsdenin kanssa, joka on älykäs vanha neiti yksinkertaisessa ruskeassa silkkipuvussa, sormissa ja kaulassa kylliksi sormuksia, lukkoneuloja ja vitjoja osoittamaan että hänen pukunsa yksinkertaisuuteen ovat syynä periaatteet eikä köyhyys. Hän astuu huoneeseen hyvin päättävästi. Molemmat miehet, nolostuneina ja masentuneina, seuraavat häntä. Anna nousee ja astuu innokkaasti häntä vastaan. Tanner vetäytyy seinän luo kuvapatsaitten väliin ja on katselevinaan kuvia. Ramsden astuu pöytänsä luo, kuten tavallista, ja Octavius pysyttelee Tannerin läheisyydessä.
Neiti Ramsden (Melkein työntäen Annaa kylkeen astuessaan rouva Whitefieldin tuolin luo ja istuessaan siihen päättävästi). Minä pesen käteni koko tässä asiassa.