Tanner (ankaralla vakavuudella). Hullutteletteko vai tarkoitatteko täyttä totta?
Straker (kiukkuisesti). Minä en koskaan hulluttele. (Rauhallisemmin). Se on selvä kuin nenä päässänne. Jos ette ole sitä huomannut, niin ette tosiaankaan ymmärrä paljoa niistä asioista. (Juhlallisena jälleen). Anteeksi, herra Tanner, mutta te kysyitte niinkuin mies kysyy mieheltä ja minä vastasin samalla tavalla.
Tanner (hurjasti vedoten taivaaseen). Siis minä, minä olen mehiläinen, hämähäkki, merkitty uhri, määrätty otus!
Straker. En tiedä mitään mehiläisestä enkä hämähäkistä. Mutta merkitty otus, se te olette, siitä ei ole epäilystä. Ja helkkarin hyvä juttu se on teille, sen minä sanon.
Tanner (äkkiä). Henry Straker: elämänne kultainen hetki on koittanut.
Straker. Mitä tarkoitatte?
Tanner. Sitä ennätystä Biskraan.
Straker (kiihkeästi). Mitä?
Tanner. Voittakaa se.
Straker (tuntien tehtävänsä koko tärkeyden). Tarkoitatteko tosiaankin?