Tanner. Tarkoitan.
Straker. Koska?
Tanner. Nyt heti. Onko kone kunnossa matkaan?
Straker (masentuneena). Mutta ettehän voi —
Tanner (keskeyttäen puheen ja istuen vaunuun). Nyt lähdemme! Ensin pankkiin ottamaan rahaa, sitten kotiini hakemaan matkalaukkuani, sitten teidän kotiinne hakemaan teidän matkatarpeitanne ja sitten voittamaan parhaan ennätyksen Lontoosta Doveriin tai Folkestoneen. Sitten kanavan yli ja sitten hurjinta kyytiä Marseillesiin, Gibralttariin, Genovaan, mihin satamaan tahansa, josta pääsemme purjehtimaan mahomettiläiseen maahan, missä miehet ovat suojatut naisilta.
Straker. Nyt te laskette leikkiä.
Tanner (päättävästi). Jääkää tänne sitten. Ellette tule, lähden yksin. (Hän panee moottorin käymään).
Straker (juosten hänen jälessään). Seis! Herra! Puoli minuttia vain! Kas niin! (Hän hyppää vaunuun sen kulkiessa).
Kolmas näytös.
Ilta Sierra Nevadassa. Ruskeita vuorenrinteitä; viljellyillä paikoilla öljypuita omenapuiden asemesta, ja viljelemättömillä paikoilla viikuna-kaktuksia kultayrtin ja sananjalkojen asemesta. Ylempänä korkeita vuorenhuippuja ja jyrkänteitä, kaikki kauniita ja kuuluisia. Ei mitään villiä luontoa, vaan ennemmin erittäin ylimyksellinen vuorimaisema, vaativan taiteilija-luojan luoma. Ei mitään vulgääriä kasvullisuuden runsautta; jonkunmoinen kuivuus kentillä ja kivillä. Espanjalaista komeutta ja espanjalaista säästäväisyyttä kaikkialla.